Peugeotin puskurit

Hejssan.

   Oon näitä puskureita työstäny jo viikon tai ehkä jopa kaks, mutta ajattelin nyt vasta kirjottaa tänne, kun oon saanu homman valmiiks! Tai siis autohan on myös luovutettu jo viimeviikon lopussa.

   Työmaakseni sain siis Peugeotin, jossa oli etu- ja takapuskureissa halkeamia ja turvonneita kittikohtia. Työ tehtiin sellasella periaatteella, että vain vauriokohdat työstetään, kiveniskuja ei kittailla ja puskureita ei irroteta. Noh, alotin takapuskurin turvonneesta kittikohdasta. Kitin alta paljastui hirvee halkeema. Pyysin koripuolen Paulia kertoon ja näyttään mitä sille tehään. Ensin koitettiin niiteillä niitata halkeemaa kasaan, mutta niitit ei vaan pysyny. Puskuri ei siis ollutkaan muovia, vaan jotain oliko se nyt polyuretaania. Ainoo tapa korjata vaurioo oli täyttää se liimalla.

Tässä turvonnut kittikohta näin aluksi

Tässä kuva halkeamasta ja meidän epäonnistuneesta niittausyrityksestä

   Hannun kanssa tultiin siihen tulokseen, että puskurit otetaan irti. Pauli sitten näppäränä korimiehenä irrotteli puskureita mun avustuksella. Pestiin takapuskuri koripuolella, veistelin mattoveitsellä halkeemaan/ reiän reunoille loivennukset. Takapuolelle liimattiin 3M paikkausmattoo ja sitten täytettiin reikä liimalla. 

Vaurioalueen halkeamien loiventelua mattoveitsellä

   Kävin syömässä ja liima oli kuivunu. Aloitin p180 paperilla hioon liimaa. Kittasin vauriokohdan muotoonsa ja vaihdoin paperin p240. Hioin ja kittasin lisää. Muualta hioin puskurin p320 mataksi. Salaa ja vahingossa kittasin pari tosi isoo kiveniskua ja pienimmät kiveniskut hioin pois. Yhden vauriokohdan sijaan työ levittäytyikin koko puskuriksi. Puskurissa oli toinenkin kitin turpoamiskohta, josta kaivelin ruuvimeisselillä pahimmat kitit pois, hioin vähän p240 ja kittasin uudestaan. Kun olin tähän vaiheeseen päässy, suihkutin happomaalia (spray) 4 x harso vauriokohtiin. Mitä sitten jälkeenpäin mietin, että miksi mä laitoin happomaalia muovipurskuriin? Tai siis polyuretaanipuskuriin, kun eihän se ruostu? Vai laitoinko mä sitä sit siks, että kitti ei sieltä maalin alta sitten turpoais? Hmm.. Hioin kokonaan taas läpi p320, punasella karhunkielellä reunat ja sitten hioin sähkökäyttösellä epäkeskolla, p400 läpi.

Elikkä vauriokohta ja toinenkin näkyy tuossa kulmassa. Tai siis, eihän se enään juurikaan näkynyt kun olin jo kittaillu ja hionut.

   Tässä vaiheessa Hannu sano, että se on nyt hyvä ja tee etupuskuri. Etupuskurissa piti olla yks halkeema, mutta todellisuudessa niitäkin oli neljä, joten ei auttanu kun tehä koko etupuskuri uusiks. Alotin peittelemällä rekisterikilven, kun se oli kuulemma parempi vaihtoehto, kun kilven irrottaminen. Pauli tuli taas auttaan. Pestiin puskuri, mä veistelin loivennukset ja Pauli laitto takapuolelle verkkoa, ja täytti halkeemat ja irtopalat kasaan liimalla. Tämäkin oli siis polyuretaania, niin niittaaminen ei olisi onnistunut. Hioin vauriokohdat taas p180, kittasin, hioin, kittasin, vaihdoin paperin p240 ja hioin ja kittasin ja sitten taas kokonaan läpi p320. Puskurin alareunassa oli niiiiin hirveitä naarmuja kiveniskuja, että kittasin nekin. Salaa ja vahingossa. Kun etupuskuri alkoi olla lähes hyvällä mallilla, työstin myös maskin. Siinäkin oli halkeama. En ymmärrä, miten jokapaikassa voi vaan olla halkeeamia? No ainakin mä osaan nyt loiventaa ja liimailla! 

Tässä halkeama

Huomaa, että joku muukin on korjannut halkeamaa. Tässä tein siis loivennukset. 

Liiman jälkeen vaan kittausta ja hiomista.

    Puskurista kävin vaikeet reunat taas punasella karhunkielellä. Hannu oli pari päivää poissa, niin Juhana sitten neuvo mua. Kävin p400 lossilla puskurin kokonaan läpi, mutta, en ymmärrä miks, niin näky hirveesti hiomanaarmuja. Kävin läpi sit taas sähkösellä epäkeskolla ja p400. Hiomanaarmut nyt sillain hävis, paitsi tietysti jää epäkeskostaki vähän jälkee. Juhana sano, että maalataan se märkää märälle -tyylillä, niin siinä täyttyy jotkut hiomanaarmut. Okei. Kävin sekottamassa Lechlerin hiomavärin taulukon ohjeiden mukaan. Ruiskutin pahimpiin vauriokohtiin hiomaväriä hallin puolella. Kaks kierrosta, sai ruiskuttaa aika läheltä ja välissä n. 10 minuutin välihaihdutus. 

    Sitten pesin ruiskuni ja näikseen ja päivä päätty siihen. Seuraavana päivänä alotin hiomalla vauriokohtia, p400 lossilla. Taas jäi kaikemmaailman hiomanaarmuja niin Juhana neuvo, että käy ne lopuks läpi epäkeskolla. Pienimpiin kittikohtiin ei ruiskutettu hiomaväriä, kun ei sille ollu kuulemma tarvetta.. Hion puskureita koko päivän ja viimeistelin niitä, kun ootin, että pääsisin kammioon. Noh, enhän mä sinne kerenny ja viikko päätty siihen. Seuraavan alkuviikon ootin edelleen, että pääsisin ruiskuttaan ja tein muita töitä.. Sitten tietysti eräänä kauniina torstaina, kun mä olen poissa liukkaanajoharjottelun takia, niin Jenna ruiskuttaa purskurit. Jotenki mua jäi niiin harmittaan, että kun kerrankin oli mulle yksin annettu työmaa, minkä tein alusta asti ihan itte (+Pauli), niin sit mä en päässy ruiskuttaan. Tough life vai miten se sanotaan.. Otin kummiskin kuvat valmiista puskureista. 

Siinä se nyt on. Hyvin kyllä Jenna ruiskutti, kun ei ollut yhtään valumia, paitsi maskissa, mutta sekin jäi piiloon kasaamisen jälkeen. Eikä myöskään ollut kuivia kohtia. 

  Ja sitten huomasin, että puskurithan on eriväriset kuin pösö muuten. Mietin, että mistäköhän johtuu, sillä katoin värikoodin värikoodinlukijakameratsydeemillä, mikä nyt oikealta nimeltä lieneekään.. Ehkä sitten meidän lakka oli kellertävämpää? Ehkä sävy oli jotenkin sekoitettu väärin? Tai sitten Peugeotin muu väripinta oli vaan niin kulunut ja uudenkarheat puskurit siksi vielä kirkkaan ja eriväriset? Kameran kuvassa sävyero näkyi paljon pahemmin kuin auringon valossa, mutta laitan nyt siitäkin kuvan. Vähän tulee sellanen olo, että miten näin erisävynen on voitu luovuttaa asiakkaalle muttamutta, edelleen työ tehtiin ei-niin-täydellistä-vaatien. 

Mutta, mulla ei muuuta, joten Kia kiittää ja kuittaa!