Mazda RX8 efektimaalaus

Olaa, 


Tein joku aika sitten äidinkielen kurssiin liittyen tästä Mazdan maalauksesta työselostuksen. Sillä hetkellä muistin, että hei, en oo tehny siitä tekstiä tänne. Joten annan nyt paukkua! 

Mazda RX8 efektimaalaus

Taustatiedot

Oli siis hiihtolomaviikko, kun luokkalaiseni Jenna Simolan kanssa tulimme koululle ja ylimaalasimme koulun auton, jotta se saataisiin Hot Rod & Rock Show -näyttelyyn esille. Kyseessä oli harjotustyö ja teimme auton puoliksi. Toinen pohjusti ja maalasi toisen kyljen ja toinen toisen. 

Tavoite

Tavoitteenamme oli saada autosta siisti. Lommot, naarmut ja ruosteet piti saada pois. Lisäksi auto piti saada saman viikon aikana valmiiksi. Sisäpieliä emme maalanneet, jotta auto olisi helppo vaihtaa takaisin alkuperäisväriinsä. Itselleni asetin tavoitteeksi ripeän aikatauluksen, nopean pohjustuksen ja hyväksyttävän lopputuloksen. Kittaukset piti saada valmiiksi kahdella kittauksella, täyttävällä ja oikasevalla kittauksella, kuten töissäkin tehdään. Lisään alle kuvat lähtötilanteesta.  

Lähtötilanne

Työturvallisuus

Työturvallisuusriskejä on automaalarin työssä aina. Keuhkoja tulee suojata pölymaskilla hiottaessa, sekä raitisilmamaskilla, kun työskennellään liuotinaineiden kanssa. Itse käytän edellä mainittujen lisäksi myös aina suojakäsineitä, sillä hiomapöly ja liuottimet kuivattavat käsiä. Lisäksi automaalarilla tulee olla haalarit, jotka eivät syty palamaan staattisesta sähköstä. 

Viranomaismääräykset

Tässä työssä ei ollut viranomaismääräyksiä, sillä auton maalaus oli harjotustyö. Kolarivauriokorjauksissa tulee käyttää aina merkkikohtaisesti autotehtaan korjaussääntöjä, jotta auton koritakuu säilyy. 

Työn vaiheet

Auto oli pesty ja purettu. Aloitimme rasvapesemällä pohjustettavat osat. Kun auto oli puhdas, paikallistimme vauriot. Helmassa oli hieman korroosiota ja minun puolelta löytyi muutama lommo. Aloitin hiomalla Roloc hiomakoneella helman ruosteita auki. Tämän jälkeen hioin helman epäkeskohiomakoneella, käyttäen P240 kuivahiomapaperia. Hioin myös lommojen pohjat ja kitille tartunnan, käyttäen hiomatukea ja epäkeskohiomakonetta, karkeus pysyi samana. 

Tässä kuvassa olen hionut vaurion pohjan ja täyttökitille tartunnan. Hionnan jälkeen puhalsin huokosista pölyt paineilmalla ja rasvapesin vaurioalueet. Sekoitin kittiä ja kittasin lommojen täyttökitit. Täyttökitit hioin hiomatuella käyttäen karkeutta P120 ja P180. Puhalsin uudestaan pölyt pois ja rasvapesin vaurioalueet. Sekoitin uuden seoksen kittiä ja kittasin lommojen oikasevat kittaukset. Oikasevat kittaukset hioin hiomatuella P180. Kun olin tyytyväinen pohjiini hioin epäkeskohiomakoneella käyttäen karkeutta P240 saadakseni P180 hiomatuen naarmut loivennettua. Tämän jälkeen mattasin epäkeskohiomakoneella käyttäen karkeutta P500 saadakseni hiomavärille tartunnan. Puhalsin hiomapölyt paineilmalla ja rasvapesin hiomani alueet. 

Tämän jälkeen teippasin reunateipit rajaten hiomani alueen. Käytin 15 mm leveää maalarinteippiä, josta taitoin reunan, eli tein kääntöteipin. Kääntöteippaus on tärkeä, sillä jos teet suoraan rajaukset, pohjasta ei tule hyvä ja rajaamasi alueet näkyvät maalauksen jälkeen. Reunateippien päälle teippasin peittelypaperia käyttäen 35 mm leveää maalarinteippiä.  Mazda näytti näiden työvaiheiden jälkeen tältä. Sekoitin Lechlerin Green TI hiomaväriä  noin 3 dl, sillä samaa hiomaväriä käytti myös Jenna ja Janne, joka työsti omaa Escortiaan.

Käytimme vaaleaa sävyä, sillä Mazdaan oli tulossa vielä märkää-märälle pohjamaali, jolloin meille sävyllä ei ollut väliä. Janne taas tarvitsi vaaleaa, joten päätimme tehdä sitä. Sekoitin hiomaväriä 1,5 dl, johon tuli kovettajaa 60% ja ohennetta 20%. Ruiskutin hiomavärin kittauksien päälle, ensimmäinen kerros sai olla kevyt, jotta hiomaväri ei valu ja kitti ei nostata rajojaan. Toinen kierros oli paksumpia ja ruiskutettiin edellistä kerrosta hieman pidemmälle, jotta saamme P240 epäkeskohiomakoneen naarmut täytettyä.

Ensimmäinen työpäivä päättyi tähän, sillä hiomavärin tulee antaa kuivua yön yli, jotta se voidaan hioa. 

Seuraavana päivänä jatkoimme purkamalla peittelyt. Hiomme hiomavärin P500 epäkeskohiomakoneella ja muuten mattasimme auton P600 epäkeskohiomakoneella ja harmaalla karhunkielellä. Kun auto oli kokonaan hiottu, puhalsimme siitä pölyt ja rasvapesimme koko auton. Auto ajettiin kammioon ja ryhdyimme peittelemään. Aloitimme peittelemällä sisäpielet, eli vaahtokumiteippiä ovien rakoihin ja nokkapellin väliin. Kun kaikki luukut oli sisäpielistä peitelty, peittelimme ikkunalistoja ja muita reunateippejä. Tämän peittelimme paperilla ikkunat ja vanteet. 

Rasvapesimme autosta sormenjälkemme pois ja tahmeliinasimme viimeisetkin pölyt pois samalla paineilmalla puhaltaen. Vedimme peittelypaperin helmaan, jotta voimme ruiskuttaa helmamassan helmaan, ilman että se roiskuu oviin. Tässä Jenna ruiskuttaa helmamassaa. Minä ruiskutin toisen puolen. Helmamassaa sai ruiskuttaa aika läheltä ja käden liikkeen tuli olla nopea, jotta massa asettuisi nätisti. 

Helmamassauksen annoimme kuivua noin puoli tuntia ja söimme välissä. Kun helmamassa oli kuivunut, vaihdoimme ruiskutushaalarit ja lähdimme sekoittamaan märkää-märälle pohjamaalia. Autoon oli tulossa kameleonttimaalaus, joka vaatii alleen tumman pohjan. Sekoitimme Lechlerin Autolevel -pohjamaalia kaksi 6 dl purkkia. Tahmeliinasimme auton uudestaan ja käynnistimme kammion. Jenna aloitti ruiskuttamalla katosta puolet, minä alotin perässä toiselta puolen kattoa. Etenin katosta maalaten ensin c-pilarin ja tämän jälkeen a-pilarin. Tämän jälkeen Jenna aloitti taas konepellin puolesta välistä, minä toiselta puolen. Etenin konepellistä etulokasuojaan, lokasuojan yli maalasin myös puolet etuovesta. Tässä välissä ruiskutin puolet etupuskurista ja sitten etenin kyljen loppuun asti. Märkää-märälle pohjamaalia riittää yksi kierros, joten olisi ollut materiaalihukkaa ruiskuttaa toinen kierros. Autosta tuli hyvä. 

Meikäläisen puoli

Seuraava päivänä ajoimme auton ulos kammiosta. Tarkoitus oli tehdä ”Tredu auto-osasto” -tekstit kylkiin kynäruiskulla. Heijastimme kuvan piirtoheittimellä kylkeen ja maalasimme kynäruiskulla tekstit.  

Kynäruiskumaalauksen jälkeen siirsimme auton takaisin kammioon. Tahmeliinasimme pölyistä. Ohensimme maalin ja lähdimme ruiskuttamaan värimassaa. Värimassaa ruiskutimme monta kierrosta, samassa ruiskutusjärjestyksessä, mitä ruiskutimme pohjamaalinkin. Värimassa ruiskutettiin nopeasti ja kerrosten piti olla ohuita. 

Värimassan annoimme haihtua ja sekoitimme lakkaa. Lakkaa teimme purkki kerrallaan, jotta ehdimme ruiskuttaan lakan, ennen kuin se kovettuu purkkiin. Koska oli hiihtolomaviikko, tavarantoimittajat eivät olleet tuoneet uutta lakkaa, niin meillä oli vain Carsystemin tarvikelakkaa. Lakkasimme tällä ja totesimme, että lakka ei siliä ollenkaan. Ei väliä ruiskutitko läheltä, kaukaa, nopeasti ja millä limityksellä, lakkapinnasta tuli jokatapauksessa huono. Ohensimme lisää ja se auttoi hieman. Lakkapinnasta tuli kuitenkin huono, riippumatta siitä, paljonko lakkaa ajettiin.   

Työn arviointi

Pohjustus meni hyvin ja onnistuin tavoitteessani. Lisäksi pohjamaalaus onnistui. Värimassa hieman pilveili, mille emme löytäneet syytä. Opettajamme Hannu Waltzer sanoi, että kameleonttimaalaus pilveilee aina, mutta en uskonut tätä. Lisäksi lakkauksesta tuli huono, sillä käytössämme oli huonoa lakkaa. Lisäksi en koskaan aiemmin ollut käyttänyt noin huonoa lakkaa, niin en tienny kuinka olisin ruiskutuksella voinut korjata. Joten ruiskutukseeni en ollut tyytyväinen. Teksteistä tuli mielestäni hienot, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta kun maalasin kynäruiskulla. 

Lisäksi pysyimme aikataulussa, auto oli torstaina valmis. Sain efektimaalauksesta aika paljon tietoa, mitä voin hyödyntää tulevaisuudessa. Muuten pohjustaminen ja ruiskutus oli minulle tuttua.