Hejssan!
Oon ollu nyt marraskuun puolivälistä työssäopissa KolarimaalausCenterillä. Työssäoppi jatkuu maaliskuun loppuun. Aluks mua jännitti mennä työssäoppiin, mutta nyt se on jo osa mun arkea. Oon työssäopissa oppinu aika paljon, enimmikseen oon tehny pohjia, hiomavärejä oon ruiskuttanu suhteellisen paljon, autojen pesuja paljon, muovikorjausta jonkun verran, tuulilaseja oon korjannu muutaman ja lisäksi oon tietysti siivonnu ja keittäny kahvia.
KolarimaalausCenter on kolmen miehen maalaamo. Joonas on paikan pomo, koulutukseltaan automaalari ja omistaa koko firman. Esa on toinen maalari, joka tekee lähes kaikki maalaukset. Timppa taas on meidän korimies, nopea ja etevä hommissaan. KolarimaalausCenter on aika tuore firma, mielestäni myös nuorekas ja pätevä. Kaikki työt tehdään huolella ja asiakkaiden palvelu on mielestäni erittäin asiallista. Musta on oikeestaan aika kiva työskennellä näin kivassa firmassa. Mut on lisäks otettu tosi hyvin vastaan. Joonas on opettanu mua aika paljon, mitä nyt omien töiden ohessa on ehtiny. Esalta oon aina saanu neuvoja, kun oon kysyny.
Töitä saan tehdä ihan oma-aloitteisesti, yritän olla firmalle avuksi ja haluan oppia. Tietysti kaikessa mun tekemisessä on läsnä se tietty epävarmuus omista taidoista. Ja aina jännää, kun Esa vetää värit ja kuittaa "nyt sit nähään kuinka Kia on tehny pohjat". Mokaillu en oo hirveesti. Yhden Mazdan pesin harjalla, kun oli niin kuranen, tietysti tää sama auto oli just tullu myllytyksestä ja jätin mukavat pesunaarmut... Mutta empähä oo sen jälkeen edes koskenu pesuharjaan, ennemmin pesen kaks kertaa ilman harjaa, kun mokaan!
Puskureita oon tehny ehkä eniten, siis pohjiin. Elikkä kittaukset yms ja hiomaväri. Hiomavärejäkin oon nyt hionu enemmän mitä aluks. Saa nähä koska pääsen pintoja vetään. Pari nokkapeltiä oon tehny, uusia lokareita pari, ovia pari ja mopoautojen osia jne. Tuulilasin korjauksen oppiminen on ollu vaikeinta. Jotenkin aina jännää porata ja en saa ikinä porattua laminaattiin asti. Kokoajan on takaraivossa sellanen tunne, että kohta iskemästä muuttuu iso halkeema, mikä johtaa lasinvaihtoon.. Ehkä ens kerralla! Ja odotan myös sitä, koska mun tekemiseen tulee rutiini. Koska oon tehny pohjia niin paljon, että luotan omaan tekemiseen..
Teoriapuoltahan tässä alassa ei niin sanotusti ole. Mutta sävyoppia oon oppinu hieman, lisäksi oon oppinu pohjiin liittyen kittausta, kuinka kitataan, mistä lähetään kittaan, kitin hiontaa ja tällästä. Mitä ennen oon tehny lähinnä sillain kun on tuntunu hyvältä. Nyt mulla on se käsitys miten tekemällä pitäis onnistua todennäkösimmiten. Välillä tietysti on näitä päiviä kun mikään ei suju ja mistään ei tunnu tulevan valmista aikataulussa. Aikatauluttaminenkin on mulle vaikeeta. Lähes joka kerta kun mun pitää saada joku vaurio hiomaväriin, oon vielä iltakuudelta tekemässä. Lisäksi tietty mun tekemistä seurataan enemmän kun ammattilaisen ja jotenkin siks jännää tehä virheitä. Odotan sitä, että oon ammattilainen ja mä vaan teen. Sit kun mokaan/ oikasen jossain niin mä itse vastaan seurauksista ja ite korjaan virheeni. Ilman, että joku huomaa sen ja huomauttaa mulle siitä. Ja nyt kun oon seurannu tällästä kolarikorjausta ja huomannu millasta tää on, kun työt on hallissa sen 3-4 päivää ja pihalle, niin haluaisin olla mukana myös tekemässä projekteja, jenkkejä. Onhan mulla toi oma prokkis, Camino omassa tallissa, mut ei se oo sama asia, kun mitä ammattilaiset tekis.
En oikeen tiiä enää mitä kirjottaisin, jotenkin oli semmonen olo että tarvis tätäkin päivittää. Voisin muuten tehä omista töistänikin tänne tekstejä, mutta toisaalta kaikki työt etenee niin nopeesti ja mä teen ne vaan hiomaväriin asti niinniin.. Ehkä kirjottelen sit kun saan tehä omat työt alusta loppuun.
-Kia kiittää ja kuittaa bye
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti