Mazda RX8 efektimaalaus

Olaa, 


Tein joku aika sitten äidinkielen kurssiin liittyen tästä Mazdan maalauksesta työselostuksen. Sillä hetkellä muistin, että hei, en oo tehny siitä tekstiä tänne. Joten annan nyt paukkua! 

Mazda RX8 efektimaalaus

Taustatiedot

Oli siis hiihtolomaviikko, kun luokkalaiseni Jenna Simolan kanssa tulimme koululle ja ylimaalasimme koulun auton, jotta se saataisiin Hot Rod & Rock Show -näyttelyyn esille. Kyseessä oli harjotustyö ja teimme auton puoliksi. Toinen pohjusti ja maalasi toisen kyljen ja toinen toisen. 

Tavoite

Tavoitteenamme oli saada autosta siisti. Lommot, naarmut ja ruosteet piti saada pois. Lisäksi auto piti saada saman viikon aikana valmiiksi. Sisäpieliä emme maalanneet, jotta auto olisi helppo vaihtaa takaisin alkuperäisväriinsä. Itselleni asetin tavoitteeksi ripeän aikatauluksen, nopean pohjustuksen ja hyväksyttävän lopputuloksen. Kittaukset piti saada valmiiksi kahdella kittauksella, täyttävällä ja oikasevalla kittauksella, kuten töissäkin tehdään. Lisään alle kuvat lähtötilanteesta.  

Lähtötilanne

Työturvallisuus

Työturvallisuusriskejä on automaalarin työssä aina. Keuhkoja tulee suojata pölymaskilla hiottaessa, sekä raitisilmamaskilla, kun työskennellään liuotinaineiden kanssa. Itse käytän edellä mainittujen lisäksi myös aina suojakäsineitä, sillä hiomapöly ja liuottimet kuivattavat käsiä. Lisäksi automaalarilla tulee olla haalarit, jotka eivät syty palamaan staattisesta sähköstä. 

Viranomaismääräykset

Tässä työssä ei ollut viranomaismääräyksiä, sillä auton maalaus oli harjotustyö. Kolarivauriokorjauksissa tulee käyttää aina merkkikohtaisesti autotehtaan korjaussääntöjä, jotta auton koritakuu säilyy. 

Työn vaiheet

Auto oli pesty ja purettu. Aloitimme rasvapesemällä pohjustettavat osat. Kun auto oli puhdas, paikallistimme vauriot. Helmassa oli hieman korroosiota ja minun puolelta löytyi muutama lommo. Aloitin hiomalla Roloc hiomakoneella helman ruosteita auki. Tämän jälkeen hioin helman epäkeskohiomakoneella, käyttäen P240 kuivahiomapaperia. Hioin myös lommojen pohjat ja kitille tartunnan, käyttäen hiomatukea ja epäkeskohiomakonetta, karkeus pysyi samana. 

Tässä kuvassa olen hionut vaurion pohjan ja täyttökitille tartunnan. Hionnan jälkeen puhalsin huokosista pölyt paineilmalla ja rasvapesin vaurioalueet. Sekoitin kittiä ja kittasin lommojen täyttökitit. Täyttökitit hioin hiomatuella käyttäen karkeutta P120 ja P180. Puhalsin uudestaan pölyt pois ja rasvapesin vaurioalueet. Sekoitin uuden seoksen kittiä ja kittasin lommojen oikasevat kittaukset. Oikasevat kittaukset hioin hiomatuella P180. Kun olin tyytyväinen pohjiini hioin epäkeskohiomakoneella käyttäen karkeutta P240 saadakseni P180 hiomatuen naarmut loivennettua. Tämän jälkeen mattasin epäkeskohiomakoneella käyttäen karkeutta P500 saadakseni hiomavärille tartunnan. Puhalsin hiomapölyt paineilmalla ja rasvapesin hiomani alueet. 

Tämän jälkeen teippasin reunateipit rajaten hiomani alueen. Käytin 15 mm leveää maalarinteippiä, josta taitoin reunan, eli tein kääntöteipin. Kääntöteippaus on tärkeä, sillä jos teet suoraan rajaukset, pohjasta ei tule hyvä ja rajaamasi alueet näkyvät maalauksen jälkeen. Reunateippien päälle teippasin peittelypaperia käyttäen 35 mm leveää maalarinteippiä.  Mazda näytti näiden työvaiheiden jälkeen tältä. Sekoitin Lechlerin Green TI hiomaväriä  noin 3 dl, sillä samaa hiomaväriä käytti myös Jenna ja Janne, joka työsti omaa Escortiaan.

Käytimme vaaleaa sävyä, sillä Mazdaan oli tulossa vielä märkää-märälle pohjamaali, jolloin meille sävyllä ei ollut väliä. Janne taas tarvitsi vaaleaa, joten päätimme tehdä sitä. Sekoitin hiomaväriä 1,5 dl, johon tuli kovettajaa 60% ja ohennetta 20%. Ruiskutin hiomavärin kittauksien päälle, ensimmäinen kerros sai olla kevyt, jotta hiomaväri ei valu ja kitti ei nostata rajojaan. Toinen kierros oli paksumpia ja ruiskutettiin edellistä kerrosta hieman pidemmälle, jotta saamme P240 epäkeskohiomakoneen naarmut täytettyä.

Ensimmäinen työpäivä päättyi tähän, sillä hiomavärin tulee antaa kuivua yön yli, jotta se voidaan hioa. 

Seuraavana päivänä jatkoimme purkamalla peittelyt. Hiomme hiomavärin P500 epäkeskohiomakoneella ja muuten mattasimme auton P600 epäkeskohiomakoneella ja harmaalla karhunkielellä. Kun auto oli kokonaan hiottu, puhalsimme siitä pölyt ja rasvapesimme koko auton. Auto ajettiin kammioon ja ryhdyimme peittelemään. Aloitimme peittelemällä sisäpielet, eli vaahtokumiteippiä ovien rakoihin ja nokkapellin väliin. Kun kaikki luukut oli sisäpielistä peitelty, peittelimme ikkunalistoja ja muita reunateippejä. Tämän peittelimme paperilla ikkunat ja vanteet. 

Rasvapesimme autosta sormenjälkemme pois ja tahmeliinasimme viimeisetkin pölyt pois samalla paineilmalla puhaltaen. Vedimme peittelypaperin helmaan, jotta voimme ruiskuttaa helmamassan helmaan, ilman että se roiskuu oviin. Tässä Jenna ruiskuttaa helmamassaa. Minä ruiskutin toisen puolen. Helmamassaa sai ruiskuttaa aika läheltä ja käden liikkeen tuli olla nopea, jotta massa asettuisi nätisti. 

Helmamassauksen annoimme kuivua noin puoli tuntia ja söimme välissä. Kun helmamassa oli kuivunut, vaihdoimme ruiskutushaalarit ja lähdimme sekoittamaan märkää-märälle pohjamaalia. Autoon oli tulossa kameleonttimaalaus, joka vaatii alleen tumman pohjan. Sekoitimme Lechlerin Autolevel -pohjamaalia kaksi 6 dl purkkia. Tahmeliinasimme auton uudestaan ja käynnistimme kammion. Jenna aloitti ruiskuttamalla katosta puolet, minä alotin perässä toiselta puolen kattoa. Etenin katosta maalaten ensin c-pilarin ja tämän jälkeen a-pilarin. Tämän jälkeen Jenna aloitti taas konepellin puolesta välistä, minä toiselta puolen. Etenin konepellistä etulokasuojaan, lokasuojan yli maalasin myös puolet etuovesta. Tässä välissä ruiskutin puolet etupuskurista ja sitten etenin kyljen loppuun asti. Märkää-märälle pohjamaalia riittää yksi kierros, joten olisi ollut materiaalihukkaa ruiskuttaa toinen kierros. Autosta tuli hyvä. 

Meikäläisen puoli

Seuraava päivänä ajoimme auton ulos kammiosta. Tarkoitus oli tehdä ”Tredu auto-osasto” -tekstit kylkiin kynäruiskulla. Heijastimme kuvan piirtoheittimellä kylkeen ja maalasimme kynäruiskulla tekstit.  

Kynäruiskumaalauksen jälkeen siirsimme auton takaisin kammioon. Tahmeliinasimme pölyistä. Ohensimme maalin ja lähdimme ruiskuttamaan värimassaa. Värimassaa ruiskutimme monta kierrosta, samassa ruiskutusjärjestyksessä, mitä ruiskutimme pohjamaalinkin. Värimassa ruiskutettiin nopeasti ja kerrosten piti olla ohuita. 

Värimassan annoimme haihtua ja sekoitimme lakkaa. Lakkaa teimme purkki kerrallaan, jotta ehdimme ruiskuttaan lakan, ennen kuin se kovettuu purkkiin. Koska oli hiihtolomaviikko, tavarantoimittajat eivät olleet tuoneet uutta lakkaa, niin meillä oli vain Carsystemin tarvikelakkaa. Lakkasimme tällä ja totesimme, että lakka ei siliä ollenkaan. Ei väliä ruiskutitko läheltä, kaukaa, nopeasti ja millä limityksellä, lakkapinnasta tuli jokatapauksessa huono. Ohensimme lisää ja se auttoi hieman. Lakkapinnasta tuli kuitenkin huono, riippumatta siitä, paljonko lakkaa ajettiin.   

Työn arviointi

Pohjustus meni hyvin ja onnistuin tavoitteessani. Lisäksi pohjamaalaus onnistui. Värimassa hieman pilveili, mille emme löytäneet syytä. Opettajamme Hannu Waltzer sanoi, että kameleonttimaalaus pilveilee aina, mutta en uskonut tätä. Lisäksi lakkauksesta tuli huono, sillä käytössämme oli huonoa lakkaa. Lisäksi en koskaan aiemmin ollut käyttänyt noin huonoa lakkaa, niin en tienny kuinka olisin ruiskutuksella voinut korjata. Joten ruiskutukseeni en ollut tyytyväinen. Teksteistä tuli mielestäni hienot, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta kun maalasin kynäruiskulla. 

Lisäksi pysyimme aikataulussa, auto oli torstaina valmis. Sain efektimaalauksesta aika paljon tietoa, mitä voin hyödyntää tulevaisuudessa. Muuten pohjustaminen ja ruiskutus oli minulle tuttua. 

Kesätyömaalauksia!

Olaa, 

ne jotka on vähän jotain lukenu, tietää missä olin kesätöissä. No tässä ostettuani uuden tietokoneen kesätyötienisteillä selailin kuvia ja ajattelin laitella töistä vähän kuvia tänne.

  Mulla oli kyllä maailman paras kesätyöpaikka. Ja toivottavasti tulevaisuuden työpaikka!

Ensimmäisenä tässä olis audi, mistä maalasin takapuskurin ja vasemman takakulman, c-pilariin tein lakkahäivytyksen. Joonas oli mukana ruiskutuksessa, mutta lähinnä vaan räpläs puhelinta eikä kovinkaan kiinnittänyt huomiota toimintaani. Kuitenkin oli hyvä, että se oli siinä lähellä jos olis ollu ongelmia. Värimassaruiskusta tuli kaikemmaailman roskia, mikä lie kun en osaa pestä ruiskua enää uuden pesurin myötä.. No hyvä tästä tuli roskienpoiston ja kiillottelun jälkeen. 

olaa täs mä töis

Ainiin, ilmeisesti on tämä eräs mersun maalauskin laittelematta tänne. Tän ruiskutin koululla viime keväänä, silloiset ykköset oli tehny pohjat ja mä vaan ruiskutin ja näytin Honkalalle kuinka homma etenee. Tässä oli värimassan häivytys ja lakkahäivytykset. Ruiskutin siis helmat, takalokarit, toiselta puolen vähän sisäpieltä ja takaluukun. Yllättävän hyvin onnistu häivytys ja värimassan veto, vaikka ne on mulle aina vähän hankalia. Ainakin vielä. Lakkahäivytykset meni mielestäni ihan hyvin myös. Kuvat ei oo mitään parhaita kun oon ne puhelimella ottanu.. Mutta tässä:

Mutta takaisin töissä tehtyihin hommiin! Sain tämmösen vanhan almeran työnalle. Takakulmamälli ja Timppa vaihto siihen kaaren ruosteiden vuoksi ja loput takaloksusta oikasi. Mulle jäi pohjia siis takaloksun vaurion ja hitsisaumankittaukset. Aluks mietin, et mitenköhä tästä nyt selviän kun Joonas vaati et teen sen ite, hän ei oo neuvomassa. No alotin hiomalla P180 epärillä ja loiventelin pahimpia korimiehen jättämiä naarmuja. Hieroin kitille myös tartuntaa. Vaihdoin paperin P240 ja loiventelin lisempää. Tämän jälkeen rykäsin lasikuitukittiä koko vamma-alueelle. Ajattelin, et se on vähän parempaa tommoseen täyttöön kun toi hienokitti. Lasikuitukitti oli muutenki vähän helpompi levittää, kun noi kaarien muotoilut ei oo mun vahvuus vielä. No, kittauksesta tuli yllättävän hyvä, ei ollu hirveesti ylimääräsiä rantuja ja reunat oli siistit. Hioin lossilla P120 muotoo hakien. Kittasin toiseenkin kertaan lasikuitukitillä kun alareunasta oli jääny vähän koloja jne, vammaa oli edelleen. Kaaresta alko tulla hyvä aika reippastikkin ja vaihoin paperin P180. No sitten rykäsin oikasevan kittauksen hienokitillä kokonaan yli. Hienokittiä hieroin sitten P180. Kittailin kireet, mattasin fillerille vähän tilaa P500 epärillä. Puhalsin ja pesin ja vähän aikaa tarkistelin työni jälkee, joko voisi peitellä fillerille. Ajattelin samalla mielessäni mitä Cabas mahdollisesti antaisi tälläselle työlle työskentelyaikaa ja totesin, että mennään näillä. Peittelin ja kiskasin filleriin.  Joonas oli yllättynyt kun sain yhen takakulman pohjiin samanpäivän aikana. Mua huvitti, koska omasta mielestä mun olis pitäny tuohon aikaan pystyä jo tekeen paljon enemmän ja nopeemmin.. 

Tässä ensimmäinen kittaus. oli se sittekki aika oksennus. 

tässä fillerissä, olisin voinut kyllä vetää tummemman pohjan,
kun vihree on kuulemma tarkka sävy pohjavärissä

 Noh, seuraavana päivänä jatkoin hiomalla fillerin P500 epärillä ja mattailin P800 epärillä takakulman loppuun. Kävin harmaalla karhunkiellä reunat yms. Lakkahäivytyksen alueen hion vesissä ensin P3000 ja sitten pidemmälle P6000. Kuustonninen saatto olla hieman hipostelua ja liian hieno jopa, mutta tein ny varuiks niinpäin. Hionnan jälkeen sitten puhaltelin ja pesin. Ajoin auton kammioon ja etsin värikoodia. En muista löysinkö värikoodin vai en, mutta ainakaan Nissanin antama väri ei ollut hyvä, koska kävin vähän lätkärallia värin kanssa. Kysyin Esaa tuumaileen mun kanssa sitä väriä, ja sitten katottiin semmonen väri millä pystyn häivytteleen. Onnesta olin tehny pohjat ja fillerin rykässy pienelle alueelle niin kantin yläpuolella oli vielä tilaa vähän häivytellä. Värimassaa häivytin, Joonas oli tälläkin kerralla mukana, ohjeisti ja neuvo. Mielestäni sujui hyvin. Vähän oli hankala siinä vielä käyttää noita Lechlerin värejä, kun eka kierros pitäis olla kevyt ja toinen kierros sit runsaampi, mut ei kummiskaan märkä. Ja mä tunnetusti osaan laittaa värimassaa aina tarpeeks, ellen vähän extraakin jopa. No värimassan vedon yhteydessä hokasin, että mun pohja on liian vaalee. Koska tankin luukusta peitty tosi hyvin pohjat, kun vedin sinne paukulla vähän tummemman pohjan pariin kohtaan mitä hioin puhki.. Kyljessä sitten huomasin, että jaahas, tämä ei peitykkään. Joonas kerto, että vihreet on herkkiä sen suhteen. Että olisin huoletta voinu tehdä tummemman. Mutta joo, virheistä oppii. Lakkaus meni hyvin ja lakkahäivytys kans. Uunituksen jälkeen olin yllättyny kuinka sikahyvä mun lakkahäippä oli. Ei olis tarvinnu edes kiillotella, mut kiillotin sen silti.. :) Tässä sit loput kuvat:

Tankin luukun alle jäi aikamoista värettä pohjiin.. 

Timpan oikasemat on kyllä mukava tehdä,
kun mäkin onnistun!

Tässä, lakkahäivytys. Purin peittelyitä kammiossa ja nappasin kuvan ku oli niin hyvä!! 

Tässä nyt vielä toinen! 

Olis pitäny ottaa kammiossa kuvat niin näkis paremmin.. Mutta toi luukun alle jääny väre oli kyllä aika karmee.....

Värimassan häivytyskin meni hyvin vaikka kuva nyt ei kaikkein paras ookkaan..

Seuraavana olis mersun etulokarin maalaus. Uusi osa, pieni lommo. Kittasin pikkupikku lommon ja hierasin P800 softilla vähän roskia yms jälkiä varastomaalista pois. Menetelmänä edettiin märkää-märälle. Elikkäs siis kiskasin Lechlerin Autolevelin, kaikista tummimman alle. Värin kanssa oli vähän hankaluuksia, kun ei tän ikäseen tuntunu löytyvän hyvää.. Mutta huolellisen tutkiskelun tuloksena sekin löytyi. Märkää-märälle meni hyvin. Ruiskuttelin ensin reunat ja sitten julkisivun. Pinta oli tasaisesti märkä ja kuivui tasaisesti. Jes olin onnistunut limityksessäkin. Sitten oli värimassan vuoro. Olin niin epävarma yksin siellä kammiossa, mutta päätin pärjätä. Kuumottelin toisella kierroksella, että ammuinkoha nyt liikaa vai mitä kun kuivuu niin hitaasti.. No Esahan kerto sitten kun olin valmis, ja kysyin asiasta, että kostee keli vaikuttaa niin paljon. Et en vetäny liikaa jos ei kerran valunu. No ei valunu! Sekotin Lechlerin pikalakkaa, jotta saadaan muutakin maalattua samanpäivän aikana. Rykäsin lakat ja ehkä vähän herkuttelin kun oli aika runsaasti kamaa ja yks valumakin.. No sitten Esa opettikin mulle vähän valuman korjaamista.. Tässä kuvia: 

Tässä aluksi

Tässä pohjaväri vedettynä

ja tässä redi. Valuma ei valitettavasti näy, mutta sijaitsi kärjessä. 

Vetäsin myös yhen Yariksen puskurin väriin ja vähän Joonaksen jakkaroita. Muista töistä mulla ei oikeen sitten ollukkaan kuvia. Tein mä sielä vähän muutakin kun vaan nää sen 9vkon aikana mitä töissä olin..

Yariksen etupuskuri, sain kehut. Oli tosi buenos nachos! 

ja tässä jakkarat!

Kia kiittää ja kuittaa. Kesätöissä oli parasta. Haluaisin kovasti jo takaisin. 

Taitaja 2015 -kisat

Unohdin kokonaan kirjottaa Taitaja 2015 -kisoista. Elikkäs olin helmikuussa semeissä, elikkä semifinaalissa, missä työnä oli etulokasuojan pohjustus ja maalaus. Vauriona oli pieni lommo ja menetelmänä käytettiin märkää-märälle. 

  Kisat oli järvenpäässä. Myös luokkalaiseni Valtteri oli semifinaalissa. Työt alkoi kirjallisella kokeella, joka oli mun mielestä ihan sika vaikee. Siinä kysyttiin justiinsa jotain ihmeellisiä sanoja jne.. No, tämän kirjallisen jälkeen sai alottaa lokasuojan. Aloitin hieromalla lommon pohjan ja kittialueen P240 koneella. Kittasin lommon pohjan ja toisella kitillä oikasevan kittauksen. Hion lossilla ensin P120 ja P180. Sitten hieroin pikaiseen epärillä kyseiset lossin naarmut pois ensin P240 koneella ja P320 kun en ollut varma mikä riittää kyseiselle märkää-märälle pohjamaalille. Lopuksi mattasin loksun P500 koneella ja reunat harmaalla karhunkielellä. Puhalsin pölyt, rasvapesin ja roudasin kammion eteen lokarini. Tämän jälkeen piti annostella itselleen väriä sen verran kun koki sitä tarvitsevansa. Mä otin tuttuun tapaan liikaa. Märkää-märälle pohja meni ihan ok, paitsi en päässyt kunnolla takapuolelle ruiskuttaan, niin jätin sen vetämättä. Reunat kävin huolella läpi. Värimassaa vedin liikaa, joka sitten aiheutti lakkauksessa haihdutusrakkulaa. Tämä korjaantui lähes kokonaan toisella kierroksella. 

  Palautteessa pohjiani kehuttiin, mutta kuulemma koko lokaria ei kyseistä märkää-märälle pohjamaalilla tarvitse matata. Joka oli siis ikäänkuin virhe. Vaikka periaatteessa mattaamisesta ei ollut haittaakaan, ja koin sen tarpeelliseksi, kun varastomaalissa oli roskia. Ja lisäksi pysyin aikataulussakin niin en nähnyt ongelmaa. Rasvapesutapani on kuulemma materiaalin tuhlausta, koska ruiskutan rasvapesuaineen maalattavaan pintaan, pyyhin toisella ja kuivaan toisella paperilla. Mielestäni tämäkään ei ollut virhe, koska pidän rasvapesua tärkeänä, ettei maalauksessa ilmene ongelmia. Värimassaa vedin liikaa ja se oli virhe. Jos ei olisi ollut kisatilanne, olisin antanut haihtua kauemmin. No meni miten meni, finaaliin pääsin. Meitä oli semeissä 12 ja viisi pääsi jatkoon. 


Finaali järjestettiin Turussa toukokuussa. Ekana iltana käytiin viemässä kisakamat, eli työvaatteet ruiskut tms kisapaikalle. Saimme ohjelman, josta näin tehtävät työt. Neljän päivän kisa, töinä kirjallinen koe, puskurin muovikorjaus ja maalaus, etulokasuojan pohjustus ja märkää-märälle maalaus, konepellin märkää-märälle maalaus ja raidotus ja teippaus, toisen etulokasuojan paikkamaalaus, eli värimassan häivytys ja lakkahäivytys. Illalla oli myös tervetuliaisjuhla, jossa oli esiintyjiä, mm sirkusheppuja ja Stig. Mä nukuin. Olin ihan väsyny. 
   Samaan hotellihuoneeseen jouduin/ pääsin, miten nyt haluaa ottaa, muiden Tredun Taitaja -kilpailijoiden kanssa. Somistaja Aleksiina ja parturi-kampaaja Elli vai Emmi vai kuka nyt olikaan. Kävin kiertelemässä vähän Turun keskustaakin. Ja ostelin... 
   Eka kisapäivä eteni ihan ok. Kirjallisissa kysyttiin mm tulityökortin voimassaoloaikaa, Satajetin ruiskun säätöjä ja jotain muuta. Monivalintakysymyksiä isoin osa. Kirjallisten jälkeen mun työt oli muovikorjaus ja häivytykset. Muovikorjaus menetelmänä käytettiin 3M:liimaa. Kisassa minulle selvisi, että maahantuojan mukaan muoviliiman päälle ei saa enää kitata, vaan pitää liimata uudestaan jos halkeamasta jää vielä vamma. No, minähän liimasin uudestaan. Liiman päälle ei tarvitse enää tartuntaa. Puskuri tehtiin pohjiin asti. Hioin liiman P180 lossilla, koska se on karkein millä muovia saa hioa hiomatuella. Tämän jälkeen loivensin naarmut P240 epärillä ja mattasin laajemmalta alueelta P500. Hiomavärinä vedin sprayn. Muuten mattalin harmaalla karhunkielellä. Ohessa tein myös lokasuojaa, jossa oli kärjessä naarmu. Loivensin P240 epärillä naarmun pois, mattasin laajemmalta alueelta taas P500 ja tähänkin käytin hiomavärinä spraytä. Hiomavärit hioin P500 epärillä. Mattasin lokaria vielä pidemmälle häivytyksiä varten P800, P1500 ja P3000 hieman pidemmälle. Väri oli hopea, joten ajattelin että P3000 epärillä vesissä on riittävän hieno. Värimassan häivytys meni hyvin. Ei pilveilly eikä jääny rantua. Lakkahäivytys meni vähän niin ja näin, näytti aika karkeelta kun purin peittelyt. Peittelin siis pussin kyseistä lakkahäivytystä varten. Ainiin, yhtenä kisatehtävänä oli myös värin variaation tunnistus.
   Seuraavana päivänä kisoissa minulla oli toisen etulokasuojan pohjustus ja myös konepellin märkää-märälle maalaus, raidotus ja lakkaukset. Kittasin loksussa olevan lommon tavallisia menetelmiäni käyttäen. Jätin tällä kertaa konepellin ja lopun lokarista mattaamatta, kun muistin mitä semeistä sain palautetta. Liekö sitten tuli siitä pisteitä tällä kertaa. Märkää-märälle maalaus meni persuus edellä puuhun. Liikaa painetta. Koko pinta rakkuloi. Olin säätämässä paineita kun en tiennyt yhtään missä vika, niin tuomari kommentoi vierestä "vika ei ole paineissa". Vaikka oli. No, vedin toisen kierroksen, kun ajattelin että paikkaan, mutta yhtä huonostihan sekin meni. Yleensä ruiskutan Wilppiksen ruiskuilla märkää-märälle 1,8bar paineilla, nyt vedin 2,0bar, koska teknisissä se oli suositus. Olisi pitäny tehdä niinkuin aina ennenkin. Ruiskutan kummiskin aika läheltä ja tiheällä limityksellä, niin kai tämä paine oli sitten liikaa, kun en korjannut nopeudellakaan. Noh, tästä oppineena etenin värimassaan. Samaa vikaa. Liikaa tavaraa. Tuli raitaa ja pilveili ja kaikkee. Yritin vetää kontrollin ristiin, josko tämä paikkais. Ei paikannu tarpeeks. Puhalsin kuivaks, hain lisää väriä ja yritin korjata. Ja tuli siitä kiekasta jo parempi, mutta ei vieläkään hyvä. No ei auttanut kun tyytyä siihen. Tämän jälkeen mittailtiin mallista raitojen ja kolmioiden kulmia ja lähtöpisteitä ja apinoitiin ne omaan työhön. Rajasin fine-line teipillä ja nämä fine-linet kapeella maalarin teipillä. Loput peittelin paperilla. Ajatuksena teippaamisessa oli se, että saan reunateipit helposti pois heti kun maalaus alkaa olla siinä pisteessä. Raitoja oli kahta väriä, punaista ja valkoista. Vedin ensin valkosen kaikkiin. Kävin tästä pitkää pohdintaa. Jos alla on metallihohtohopea, niin peittyykö metalli punasen alle? Onko metallihohtohopea parempi pohja punaiselle kun valkoinen? Yleensähän punasen alle vedetään harmaa/ tummanharmaa pohja, riippuen kuinka tumma sävy on. Noh, ajattelin että univalkoisella saan ainakin metallin peittyyn. Ajetaan sitä punasta sitten niin monta kierrosta kun on tarvis. Olin ainoa, joka teki näin. Muut veti punasen hopeen päälle. Ja valkonen väri loppui multa kesken, kun ei se peittänytkään niin hyvin kun kuvittelin. Lisäksi tuomari kysyi miksi vedin valkosen punasen alle ja kerroin pähkäilystäni. Tuomari kommentoi vaan "saa nähdä uiko noin paksu kierros väriä reunateippien alle". Ei uinut. 
   Lakalle annettiin ohjeeksi 1,5 kierrosta, elikkä ensin puolimärkä ja päälle märkä. Lakkaus meni mielestäni hyvin. Pintaan olin tyytyväinen. Olin kyllä erittäin huojentunut kun sain työn tehtyä. Oli niin taas sellasta tenkkapoota moneen otteeseen. Kyselin sitten tuomareilta miksi märkää-märälle veti rakkulaksi ja plaaplaa. Ihmettelen miksei ikinä töissä ole käynyt noin..
   Viimeisenä päivänä työnä oli häivytyksen kiillotus ja teippaus. Teipeissä tuli yksi ilmakupla tarraan. En tiennyt päästääkö siirtokalvo vettä läpi vai ei ja teippaus tuntui vaikealta. Vaikka oonhan mä sitäkin joskus tehny. Tarrat ja teipit piti olla millilleen niinku mallikappaleessa. Mittaaminen tuotti myös hankaluuksia. Lakkahäivytyksen kiillotus oli helppo. Sain loksusta hyvän. Vaikka kiillottamattomana se näyttikin aika karulta. Onnesta kisa oli siinä. Tää oli eka kerta kun mä ikinä kisaan missään. Mua jännitti ihan sikana kokoajan. Yritin pitää sen otteen siinä työn teossa, mutta kun ajattelin liikaa. Kyseenalaistin kaiken. 

   Sijoituksesta, mä olin neljäs. Viidestä. No olimpaha Suomen paras naisautomaalari tämän vuoden opiskelijoista, jotka iän puolesta saivat osallistua. Olin siis ainoo nainen. Kisa oli kyllä kokemuksena erittäin hyvä. Sain paljon oppia ja neuvoo. En ollut pettynyt omaan tulokseeni, mutta olisin mä ehkä parempaankin pystyny. Yleensä kysyn aina jos joku on mulle epäselvää. Nyt ei voinu kysyä keltään. Sain kuitenkin parhaasta asenteesta parikin palkintoa. Veikko Huovisen (lienee joku kirjailija) kiertopalkinnon, ison pokaalin. Pitääkin muistaa palauttaa se ensi kisoihin. Sain myös Pintakillan Pintaliitäjä -palkinnon hyvästä ja reilusta asenteesta. Näiden kunniakirjojen lisäksi sain Pintakillalta/ Maalarimestari -killalta kynäruiskun. Mikä tuleekin hyvään tarpeeseen! Oon sellasta halunnu jo pitkään.. Ja ainii, tulin kisoissa myös erittäin kipeäksi, sillä työt tehtiin sateessa teltassa.. Ei tainnu lämpötilat vastata ihan suosituksia, mutta tilanteen mukaan tehään! 

   Mutta ei siitä sen enempää. Kia kiittää ja kuittaa, loppuun vielä kuvia: 

Pintaliitäjä -kunniakirja

Veikko Huovisen/ Maalarimestarikillan kunniakirja väärin kirjotetulla nimellä,
onneksi korjattu versio saapui pian perässä! 

Täs mä ja mun opettaja Hannu ja kaikki mun palkinnot :)))

Kisatulokset ja pisteet

Valmis työ

Tässä koko porukka! Tuomarit ja kisaajat, tosi hyvä porukka:) 

Liekkimaalaus vapaa-ajalla Jannen kanssa!

Hejoo, 

Olin yks päivä kotona ja eräs maalarituttuni Kangasalta soitteli kiinnostaako lähtee mukaan maalaan rekkaan liekkejä. Tietysti. En oo koskaan nähny kuinka liekkejä tehään ja muutenkin, on aina mukava päästä seuraan osaavan ihmisen ammattitaitoa. Ehkä mäkin sit joskus.. Janne siis tekee kangasalla lähinnä amerikkalaisia vanhempia autoja, elikkä just sitä mitä mäkin joskus hamassa tulevaisuudessa! 

  Elikkä. Hain Jannen kyytiin ja käytiin hakemassa tallilta ensin vähän roinaa ja niimpäin pois. Ajeltiin tapahtumapaikalle ja tapeltiin vähän aikaa saadaanko ovee auki, jonka jälkeen paikan omistaja tuli avaan, sillä meidän avaimesta oli akku ilmeisesti loppunut. Kamat sisälle ja aloteltiin. Puhdistimme ensimmäisenä maalattavat pinnat. 
  Tämän jälkeen Janne rajasi liekit fineline teipillä, sillä aioimme lakata vain liekit koko hytin ja lavan sijaan. Liekit sitten kopioitiin leivinpaperin kera toiselle puolelle suurinpiirtein samoille kohdille. Rekka oli ihan uusi. Janne kertoi samalla vähän miten tekee ja miksi ja miten liekit näyttää hyvältä ja koska ne näyttää kamalalta. Asiakkaan pyynnöstä tehtiin mahdollisimman perinteiset liekit. Sitten peiteltiin. Kävi muuten hassusti, kun Janne leikkeli leivinpaperista noita tommosia pisaranmallisia kuvioita, joilla täytetään noita liekin reikiä ja niitä tuli justiinsa tasamäärä! Vaikka ei edes laskettu montako niitä tulee, sattumalta kaikki meni vaan tasan. Oli mukavaa. Tässä kuvia:

Lähtötilanne

Tässä mä peittelen

Tämän jälkeen mattailtiin harmaalla karhunkiellä. Sai olla tarkka, sillä teippien reunat piti saada matattua myös huolella, ilman että pilaa kuiteskaan teippauksia. Mattailun jälkeen puhalleltiin pölyjä. Vedettiin muovi yli ja rasvapestiin. 

  Janne sekotti sävyjä Colornetistä ostetuista raskaankaluston sävyistä. Meillä oli mustaa, valkosta, keltasta ja punasta. Keltanen oli aika huomionkeltanen, sellanen neon tavallaan.. Mutta silti näppärästi sieltä tuli hyvää keltasta ja oranssia, kun Janne vähän mixaili. Ensin maalattiin punaisella kaikki tietyt alueet, sitten keltaisella ja tämän jälkeen väliväreillä, kuten eri sävyisillä oransseilla ja niimpäin pois. Aika pitkä prokkis oli tuo maalaus. Ja kaikenmaailman yksityiskohtia tuli ottaa huomioon. Musta oli aika hankala kattoo sillain millon ne näyttää hyviltä, koska tietysti paperit ja muovit yms oli myös maalissa ja en enää osannu ajatella missä ne rajaukset tarkkaanottaen menee. Sitten kun aikamme niitä olimme katselleet ja totesimme, että kyllä, nyt ne on hyvät, ruisku pesuun ja lakkaa. Janne lakkas myös koko hoidon. Kysy haluanko minä, mutta kello oli siinä kohtaa neljä maanantaiaamuyöstä ja totesin, että en halua ottaa nyt riskiä, että mokaan.. Auto piti siis olla aamusta valmis ja olin menossa kouluunkin yheksältä.. Lakkauksen jälkeen, kun lakka napsu sormille niinkun you know, poistettiin finelinet, elikkä pyrittiin välttään aivan karmee muurattu raja. Oli tarkkaa puuhaa se. Kun finelinet oli irti, käytiin syömässä.
   Apsimättöjen jälkeen purettiin loputkin peittelyt. Kyllä se vaan näytti hyvältä. Sikahyvältä. Ihan lopuksi vielä vähän vahailtiin autoo ja siivottiin paikat. Kello läheni viittä ja kuvien oton jälkeen lähettiin kotiin. 

Yritä nyt tästä sanoo onko hyvä vai ei xD ekakertalaiselle kamalan vaikee..

Tältä ne sit näytti!

Musta toi rekka sai sikana lisää asennetta! onhan toi nyt hieno! 

Oli mukava viikonloppu ja erittäin mielenkiintoinen. Kiitos vaan Jannelle, kun huoli mut mukaan! Kia kiittää ja kuittaa! (Tämäkin siis tapahtui joskus maaliskuun paikkeilla..)

Lopputyö KolarimaalausCenterillä

Jaahas,

olin sitten yhteensä viitisen kuukautta KMC:llä töissä.. Loppuhommana tein Sprintterin ylimaalauksen. Kyseessä oli siis ruostevammanen paku. Oli kyllä oma hommansa siinäkin..

  Toinen kylki oli maalattu millälie, mutta lähti tinnerillä pesemällä. Alta löyty sitten jonkun toisen tekemät pohjat. Ja siis työtapana oli ollut "kittaa ruosteiden päälle". Eli kaikki auki ja ruosteet siivosin vingulla. Vingutuksen jälkeen loiventelin epäkeskolla P180 ja kittasin kireitä minne tarvitsi. Takaovissa oli aika isoja lommoja, repsikan ovessa pari, mutta muuten lähes suorakylkinen. Tämän jälkeen ajelin epärillä P240 yli ja karhunkielellä mattailin hankalat paikat. Purin myös autosta itse sisälokasuojat, puskurit ja kahvat. Pohjia väänsin kyseiseen autoon pari viikkoo.. Tämän jälkeen peittely ja sitten ruiskuteltiinkin Joonaksen kanssa filleri (Lechler Green-ti filler) yli. Lukuunottamatta kattoo siis.

  Fillerin jälkeen auto näytti jo paljon paremmalta ja ajelin fillerin P500 epärillä ja harmaalla karhunkielellä. Autoon ruiskutettiin Lechlerin suorakiilto yli, joten ajattelin et P500 on ihan tarpeeksi hieno. Mersulla oli vaan pari valkoista suorakiiltoo, joten ei ollut kauheen vaikee etsiä väriä. Lopuksi Timppa kasasi pakun. 

Tässä vielä kuva valmiista autosta: 

Pahoittelen lyhyttä tekstiä, tein työn jo joskus huhti- maaliskuussa, muistikuvat on ehtiny jo hälvetä muiden töiden tieltä.. Kia kiittää ja kuittaa. Ainiin, oli mukava luovuttaa auto, kun asiakas oli tyytyväinen:)