Hannun Transiitti

Hejdå!

Viime tekstissä muistaakseni puhuin, että maalataan Hannun transiitista ruosteita pois Spies Heckerin Spaymaaleilla paikaten.. No, se suunnitelma ei toteutunut. Ensin Hannu pyysi mua ja Jennaa tekemään Transiitin tuulilasin yläpuolella olevasta etupaneelista ruosteet pois hiekkapuhaltamalla ja sitten maalataan koko yläosa. Jonka jälkeen Hannu puhui, että tehdään nyt konepeltikin samaan syssyyn. Jota ennen tehtiin helmat, ja muut ruosteet. Eli toisinsanoen hommaa olikin hieman enemmän. 

  Aloitimme hiekkapuhaltamalla yläosan. Hiekkapuhalluksen jälkeen käytiin koko paneeli läpi P400 epäkeskolla. Kittasimme ruosteiden alueet ja hioimme kitit. 

Tässä mä hiekkapuhallan

Tässä paneeli hiekkapuhallettuna ja hiottuna P400 epäkeskolla

Happopohjamaali, jota käytimme 

Kun yläpaneeli oli hiottu ja kitattu, ruikimme happopohjaa ensin kaikkiin kittikohtiin ja sitten toisen kerran kittikohtiin ja lopuksi koko yläpaneeliin, annoimme kuivua hetken ja vedimme vielä toisen kierroksen koko yläpaneeliin. 
   Seuraavana päivänä Jenna hioi helmoista ruosteet ja minä hioin yläpaneelin P400 lossilla. Alunperin se piti hioo P400 softilla, mutta koska softeja ei ollut kuin tonnisia, niin otin sit lossin. 
Helmoihin vedettiin ensin 1K korroosiosuoja ja sen jälkeen 3M:n helmamassa. 

Tässä happopohjan laitto kittikohtiin

Tässä turvallisessa työasennossa P400 hiontaa

   Helmojen lisäksi ruosteet siivottiin etulokareiden kaarista ja vasemman takaoven saranan ympäriltä. Kun olin hionut yläpaneelin, ryhdyin työstämään konepeltiä. Konepellissä oli oletettavasti kiveniskuja, jotka oli täpätty punaisella maalilla. Hioin P400 epäkeskolla konepellin läpi ja loivensin kyseiset täppäykset. Konepellissä oli myös kantin vieressä pieni lommo, jonka kittasin. Se kittaus ei sujunut mitenkään erityisen hyvin, yritin useampaan otteeseen ja mielestäni se oli jatkuvasti mulju, joten annoin olla. Hannu sanoi, että auto on työkalu, ja sen ei tarvitse olla ihan viimesen päälle, tärkeintä oli saada se valmiiksi. Itseäni kyseinen lommo jäi ärsyttämään, mutta ei voi mitään. Konepellin alareunassa oli pari isompaa vauriokohtaa, jotka loivensin huolella. Kohdista tuli myös pelti näkyviin. Laitoin ensin 1K korrosiosuojan ja tämän jälkeen 2K happopohjamaalin, jotka sitten kävin vielä läpi karhunkielellä. Myös reunat kävin läpi huolella karhunkielellä. 

Sitten kuvapläjäys:

Ruosteet siivottu ja 2K happophjamaali vedetty 

Samat toimenpiteet suoritettuna tänne + koko tolppa karhennettu karhunkielellä 

Tässä Jenna siivoo ruosteita helmoista

Helmassa 3M:n helmamassa 

Tässä minä suojaan muoviosan ennen hiontaa

Yläpaneelin ja konepellin pohjat valmiina

  Kun Jennan kanssa olimme sitä mieltä, että Ford oli nyt maalaus kunnossa, ryhdyimme peittelemään. Ensin puhallettiin pahimmat pölyt pois. Ovien sisäpieliin ja karmeihin makkarateippiä, elikkä siis sellaista vaahtomuoviteippiä, jonka ansiosta ei jää selkeää rajaa ja sisätiloihin ei pääse maalisumua. Vedimme muovin koko auton yli niin, että se muovi meni konepellin alta, jotta saadaan konehuone suojattua. Muoviin leikkasimme reiät maalattavien alueiden kohdille. Paperilla peittelimme ne alueet mihin muovi ei yltänyt. Peittely oli yllättävän hankalaa, kun piti miettiä kaikki maalien rajat ja mihin kaikkialle maalisumu pääsee.. 

Peittelyt takaa 

Peittelyt kyljestä

Peittelyjen jälkeen pesimme hallin lattian auton ympäriltä minimoidaksemme pölyt ja rasvapesimme maalattavat pinnat. Kamat vaihtoon ja värit kannuihin. Hannulla oli valmiina väri, en muista minkä merkkistä tuotetta, mutta vesiväri se ainakin oli. Aloitimme tahmeliinauksen. Konepellin kohdalla mun kannusta valahti värit käsille. Ruiskuni oli siis tukossa. Jes!!!!!!! No, ei muutakun ruisku vaihtoon ja väri uuteen kannuun. Maalattaville pinnoille ei onneks väriä valahtanut, mutta hallin lattialle senkin edestä.. 

  Vesiväri ruiskutettiin siten, että ensin vedettiin harso, jolla varmistettiin tarttuminen. Ja perään märäks. Välissä puhallettiin kuivaks ja väriä ajettiin vielä toinen kierros, koska happopohjamaali paistoi osittain läpi. Tämän jälkeen puhallettiin kuivaksi, pidettiin tupakkatauko ja aloitettiin lakkaus. Hannu oikeastaan koko auton lakkasi. Jennan kanssa seurattiin vaan vierestä. Auto vedettiin väriin hallin puolella ja se näkyi pinnassa. Lakassa näkyi pienen pientä pölyhiukkasta, joka kuulemma lähtee muutaman pesun jälkeen. Jos haluaisi priimaa, lakkaa ajettaisiin useampi kierros ja myllytettäisiin hiukkaset. Lakkauksen jälkeen lähdimme sitten kotiin, tässä kohtaa kello olikin jo puoli kuusi:) 

Näin saatettiin Tansiitti väriin

  Seuraavana päivänä Hannu oli purkanut peittelyt ja vetänyt mustaa saumamassaa Transiitin saumoihin. Oli kauheen kiva työmaa, kun Jennan kanssa tehtiin kaksin, maanantaina ja tiistaina hallissa ei ollut ketään muita kun me kaks ja Hannu. Hannu ei hirveesti auton kanssa neuvonut, joten saatiin tehdä aika itsenäisesti ja oman tietotaidon mukaan. Keskiviikkona auto oli jo illalla värissä, joten sekin tuntui hyvältä, että työ saatiin valmiiksi kohtuullisessa aikataulussa, eikä siihen mennyt monia viikkoja niinkun yleensä kaikissa koulun työmaissa. Ja työtä ei myöskään käynyt rääpimässä kukaan muu, vaan teimme sen alusta loppuun. Siitä tuli hieno fiilis! Ja autostakin tuli mielestäni yllättävän hyvä, tai ainakin parempi mitä olin kuvitellut. Sävykin oli täysin sama, vaikkakin uusi lakka nyt olikin paljon kirkkaampi, kun vanhempi kulunut lakkapinta, vaikka hyvin olimmekin myllyttäneet. 

Transiitti valmiina! 

   Ei muutakun lisää tälläsiä työmaita:) Kia kiittää ja kuittaa!