Koritinaus

Hejdåå!

Elikkä, nyt heti alkuun voin kertoo, että tästä tulee pitkä teksti, sillä pääsin juuri koulusta ja koritinaus on tuoreessa muistissa, kun tänään asiaa käsittelimme.

Koritinan käyttötarkoitukset:
-koritinalla muotoillaan ja oikaistaan korjattava alue, jos sitä ei voida tehdä muilla menetelmillä taloudellisesti
-korin pintaosiin tehtävien hitsisaumojen tasoittamiseen ja hitsauksesta tulleiden huokosten täyttöön ja tiivistämiseen
-koritinaa voidaan käyttää kaikkiin teräslaatuihin ja kovajuotosaineisiin (hyvä tarttuvuus)
-kanttien muotoiluun, terävöittämisiin, sekä suorien, että kaarevien linjojen muotoiluun

Korjattavan alueen puhdistus:
-tinattavalta alueeta tulee poistaa maalit ja ruosteet sunmuut epäpuhtaudet
1. kulmahiomakone fiiber-laikalla
     - soveltuu maalin, ruosteiden ja muiden epäpuhtauksien poistamiseen
     - syö myös metallia, elikkä peltikin ohenee
     - soveltuu joissakin tapauksissa myös koritinan hiomiseen
2. suorahiomakone nylon-laikalla
     - sopii viimeistelypuhdistukseen
     - ei syö peltiä, kuten esim fiiber-laikka
     - vältettävä peltireunojen hiominen (laikka kuluu nopeammin tai saattaa hajota)
3. teräsharjakone
     - suhteellisen hidas

Puhdistamisen jälkeen tinattavalle alueelle levitetään pohjustusaine, eli ns juotospastalla (rundilla), jossa on tinalyijyseosta (lyijyä n. 45-55%), flunssiainetta ja sinkkikloridia. Rundi tarvii sekoittaa kunnolla, ja jos on ollu pitkään käyttämättömänä/ muuten vain vähän jäykkää, sekaan voi laittaa tipan vettä, koska rundi on vesiliukonen. Rundi tulee myös levittää tasaiseksi ja tiiviiksi kerrokseksi puhdistetulle alueelle, mieluusti n. 1-2 cm päähän maalin reunoista. Rundi ei saa kuivua! Levityksen jälkeen rundia lämmitetään n. 300 asteiseks, jollon se on ruskeaa ja kiiltävää ja pyyhitään trasseleilla tai paperilla. Lämmittämätöntä rundia ei sais oikein hieroa pois.

  Kun rundi on lämmitetty ja  putsattu, lämmitetään tinatankoo 2-4cm matkalta päästä, molemmin puolin, kunnes se alkaa vähän taipua. Sitten toivottavasti pohjustusaine ja tinatanko on samanlämpösiä, painetaan tinatangon pää peltiä vasten ja pienellä kiertoliikkeellä pää irtoaa ja sit voi lämmittää lisää tinaa ja taas läntätä pellille. Jos tina meinaa valua pois, painellaan tinatangon päällä, kunnes se jäähtyy sen verran, ettei enää valu. Peltiä kun lämmitetään, tarvii lämmitellä tarpeeks suurelta alueelta ja polttimen pitää liikkua koko ajan. Lisäksi pitää huomioida pellin mahdollinen laajentuminen lämmön takia. Pelti ei saa notkahtaa sisäänpäin, ja jos näin käy, niin sitä oijotaan välissä. Kauheita monttuja on turha yrittää tinalla täyttää. Toivottua olisi, jos pelti laajentuessaan nousisi ylöspäin, jolloin sen jäntevyys olisi oikea. Peltiä ei saa lämmittää sinertäväksi myöskään. Ja tinasta vielä sen verran, että vaikka sitäkin voi monta kertaa lämmitellä ja sulatella ja muotoilla uudestaan, niin silläkin tulee jossain kohtaa raja vastaa, ja tina menee rakeiseksi. Sitten kannattaa vaan lämmitellä kaikki tinat lattialle ja pohjustaa uudestaan ja alottaa alusta. 

Oikein suoritettu koritinaus:
  - lopputuloksessa tulisi näkyä ns kolme aluetta, yksi tina, kaksi pohjustus ja kolme kirkaspelti
  - tinauksen tulisi olla tiivis ja muodossaan, sekä reunat loivennettu
  - alue nro yksi, elikkä tinan tulisi olla n. 1 mm korkeammalla kun alkuperänen muoto vaatisi. 
    Maksimimäärää tinalle ei sinänsä ole määritelty, mutta 4mm tinaakin alkaa olla jo pikkuhiljaa
    liikaa.. 

Sitten vielä kuvia:

Alue hiottu pellille, käytimme fiiberiä

Pohjustusaineen, elikkä rundin levitys

Tinaus hiomattomana

-Kia kiittää ja kuittaa ja viikonlopun viettoon:) Trevliga veckoslut!

Cabas-laskutusjärjestelmä, muovin hitsaamista

Hej!

Noniin, ajattelin käydä nyt läpi vähän teoriaa läpi Cabas-laskutusjärjestelmästäja muovikorjauksesta, mitä ollaan tälläviikolla käyty läpi. Aloitetaan vaikka Cabaksesta!
   Elikkä Cabas on uusi laskutusjärjestelmä, mikä toimii vakuutusyhtiöiden ja korjaamoiden välillä. Cabakseen voi tehdä korjausarviointilaskelmia, jotka lähetetään sitten vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiö voi laittaa vastaukseen, että hinnat ovat liikaa tai eivät muuten hyväksy kyseistä korjausehdotusta ja näin edespäin. Vakuutusyhtiöt ja korjaamot voivat siis keskenään sopia kyseisen työn kuluista ja kustannuksista. Cabas-laskutusjärjestelmä on ruotsalaisten tutkijoiden rakentama, jossa on erimerkkisien, -mallisien ja -vuotisien autojen mitat ja kaikki. Cabas laskee autolle korjausarvion eri pinta-alojen ja materiaalikustannusten perusteella. Cabakseen kun luo työmääräyksen, korjaamolla määritetään itse eri tuntivelotukset (korikorjaus-, muovikorjaus-, ja maalaushinnat) ja materiaalikustannukset euroa/neliömetri. Tämän jälkeen Cabaksessa selvitetään vakuutusyhtiölle korjauksen syy, onko kyseessä ollut luonnonilmiö, kolari, ilkivalta jne ja kuka on auton omistaja/ haltija ja kuka korjauksen maksaa. Autosta määritellään rekisterinumero, merkki, malli, vuosimalli ja onko maali 2- vai 3-kerrosmaalaus. Cabaksessa määritellään vaurioalueet, esimerkiksi vasen etuovi tai vaikka vasen takalokasuoja, jonka pinta-alan Cabas laskee järjestelmän arvojen mukaan. Cabas-laskutusjärjestelmässä on myös työtunnit jaksotettuina, elikkä on määrätty aika, kuinka kauan esimerkiksi sen vasemman etuoven oikasuun/ maalaukseen käytetään aikaa (aikaa siis mistä maksetaan palkkaa). 
   Kyseisen järjestelmän ansiosta asiakas/ vakuutusyhtiö maksaa juuri ja tasan vain siitä korjauksesta. Korjaamot suoraan sanottuna eivät mitenkään pysty veloittamaan asiakkaalta ylimääräistä. Cabaksessa on myös mahdollista määrittää itse pinta-ala niin sanottuna lisätyönä. Elikkä esimerkiksi, jos halutaan vain puolet etuovesta maalata ja Cabas tarjoaa vain koko etuoven maalausta, voidaan tehdä lisätyö, johon kirjoitetaan "oikea etuovi alaosa" ja määritellään pinta-ala. Cabakseen myös merkitään onko kyseessä irto-osa, uusi pelti, vanha pelti vai muovikorjaus. Ja kaikkien näiden erilaisten muuttujien mukaan Cabas laskee korjaukselle hinnan. 
   Ja koska Cabas on niin laaja ja uusi järjestelmä, sitä on hirveän vaikea yrittää selittää, kuinka se toimii ja mitä kaikkee tulee ottaa huomioon. Laskimme ystäväni Jennan kanssa koulussa olevalle Ford Mondeolle laskutusarvion. Vaurioalueita oli helmat, oikean puolen ovien alareunat ja vasemman puolen etulokasuoja. Ja kyseessä oli ruostevaurioita, jotka asiakas maksaa itse. Ensimmäinen kerta Cabaksen kanssa ei sujunut niin hyvin. 

Tämä ilmoitus siis siksi, kun emme olleet määrittäneet muovikorjaukselle tuntiveloitushintaa

   Jonkun aikaa saimme plärätä, että saimme oikean laskutusarvion tehtyä. Piti myös välillä käydä taas autolla katsomassa, missä kaikkialla sitä vaurioo nyt olikaan. Esimerkiksi kaikkiin osiin piti merkitä ruostesuojaukset, sisäpielet ja vanhat pellit sun muut. Ensimmäisellä yrityksellä saimme hinnaksi yli 1600 euroa, vaikka laskutus sisälsi vain maalauksen. Koripuolen korjauksia emme merkinneet ollenkaan. Sitten poistimme ovia ja veloitimme ne lisätöiden kautta pienemmiltä pinta-aloita, sillä koko ovea ei tarvinnut maalata. Sitten otimme myös kynnyspeltien sisäpielet pois, elikkä kynnyspellit tehtiin vain ulospäin näkyviltä alueilta. Jonka jälkeen maalauksen hinnaksi muodostui reilu 800 euroa. Eli puolet vähemmän kuin aikasemmin. Mielestäni silti hirveän paljon, kun ottaa huomioon, että koulullamme tuntiveloitus on n. kaksi-kolme kertaa vähemmän, mitä oikealla korjaamolla. Maalauserittelystä näkee, mistä suuri hinta muodostui ja se muodostui suurimmaksi osaksi työtunneista. Sisäpielien tekemiseen menee monta työtuntia. Siinä pieni pläjäys Cabas-laskutusjärjestelmästä. 

   Sitten voisin edetä muovikorjaukseen. Tai oikeastaan, muovihitsaukseen. Kävimme koulussa läpi muutamia videoita muovihitsauksesta ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ennen muovihitsausta. Ensinnäkin vaurioalueelta tulee poistaa kaikki maalit. Maalien poiston jälkeen kolvilla heftasimme halkeaman yhteen. Heftaaminen oli minulle täysin uusi sana, siinä siis kuumennetaan muovia niin että se sulaa yhteen paikoittain. Myöhemmin kuvia. Videoilla halkeaman reunat loivennettiin, niinkuin liimaamisessa, mutta Kettunen oli sitämieltä, että siitä ei ole mitään hyötyä. Joten emme siis loiventaneet reunoja. Heftaamisen jälkeen otetaan muovihitsilisäainelankatsydeemiä, en nyt muista tarkalleen millä nimellä sitä kutsuttiin. Kuumailmapuhaltimesta säädetään haluttu lämpötila ja halkeaman ympäriltä kuumennetaan ja lisäainetta kuumennetaan. Kun lisäaine alkaa taittua, se lätätään kiinni halkeamaan ja lämmöllä sulatetaan halkeaman muovia ja "hitsilankaa" ja sitten vain taiteillaan halkeama umpeen. Ja koska selityksestäni ei varmaan ihan ymmärrä, tueksi kuvia: 

Sluibasimme myös maalien hionnan kautta, koska harjoitus

Muovihitsaus saatetaan päätökseensä

 Pahoittelen, että kuvia on vain kaksi. Mutta ylemmässä kuvassa ainakin näkyy heftauspisteitäkin.

Muovihitsausta suositellaan molemmin puolin tehtäväksi, jos mahdollista. Muovihitsauskaan ei ole helppoa, kaikkea muovia ei voi hitsata ja korjaajan tulee tietää, mikä muovi on kyseessä, jotta osaa valita sille oikean hitsilangan ja lämpötilan. 

Tässä osa koulumme muovihitsilangoista

Lisäksi pitää tietää lyhenteet, kuten PC, ABS, PA jne. Mä en muista enää ensimmäistäkään. Mutta näistäkin on olemassa taulukoita. Meillekkin esiteltiin taulukko, jossa näkyi eri muoveja ja mitä korjausmenetelmiä niille suositeltiin. Muovia voi korjata myös siis niittaamalla, liimaamalla, korjausmatolla jne. Muovihitsaus on vain yksi osa-alue muovikorjauksesta. Muovin liimaamisesta mielestäni olenkin kertonut, kun tein ne eräät puskurit, joissa oli halkeamia. Mutta se muovihitsaamisesta. 

-Kia kiittää ja kuittaa! 

Hannun Transiitti

Hejdå!

Viime tekstissä muistaakseni puhuin, että maalataan Hannun transiitista ruosteita pois Spies Heckerin Spaymaaleilla paikaten.. No, se suunnitelma ei toteutunut. Ensin Hannu pyysi mua ja Jennaa tekemään Transiitin tuulilasin yläpuolella olevasta etupaneelista ruosteet pois hiekkapuhaltamalla ja sitten maalataan koko yläosa. Jonka jälkeen Hannu puhui, että tehdään nyt konepeltikin samaan syssyyn. Jota ennen tehtiin helmat, ja muut ruosteet. Eli toisinsanoen hommaa olikin hieman enemmän. 

  Aloitimme hiekkapuhaltamalla yläosan. Hiekkapuhalluksen jälkeen käytiin koko paneeli läpi P400 epäkeskolla. Kittasimme ruosteiden alueet ja hioimme kitit. 

Tässä mä hiekkapuhallan

Tässä paneeli hiekkapuhallettuna ja hiottuna P400 epäkeskolla

Happopohjamaali, jota käytimme 

Kun yläpaneeli oli hiottu ja kitattu, ruikimme happopohjaa ensin kaikkiin kittikohtiin ja sitten toisen kerran kittikohtiin ja lopuksi koko yläpaneeliin, annoimme kuivua hetken ja vedimme vielä toisen kierroksen koko yläpaneeliin. 
   Seuraavana päivänä Jenna hioi helmoista ruosteet ja minä hioin yläpaneelin P400 lossilla. Alunperin se piti hioo P400 softilla, mutta koska softeja ei ollut kuin tonnisia, niin otin sit lossin. 
Helmoihin vedettiin ensin 1K korroosiosuoja ja sen jälkeen 3M:n helmamassa. 

Tässä happopohjan laitto kittikohtiin

Tässä turvallisessa työasennossa P400 hiontaa

   Helmojen lisäksi ruosteet siivottiin etulokareiden kaarista ja vasemman takaoven saranan ympäriltä. Kun olin hionut yläpaneelin, ryhdyin työstämään konepeltiä. Konepellissä oli oletettavasti kiveniskuja, jotka oli täpätty punaisella maalilla. Hioin P400 epäkeskolla konepellin läpi ja loivensin kyseiset täppäykset. Konepellissä oli myös kantin vieressä pieni lommo, jonka kittasin. Se kittaus ei sujunut mitenkään erityisen hyvin, yritin useampaan otteeseen ja mielestäni se oli jatkuvasti mulju, joten annoin olla. Hannu sanoi, että auto on työkalu, ja sen ei tarvitse olla ihan viimesen päälle, tärkeintä oli saada se valmiiksi. Itseäni kyseinen lommo jäi ärsyttämään, mutta ei voi mitään. Konepellin alareunassa oli pari isompaa vauriokohtaa, jotka loivensin huolella. Kohdista tuli myös pelti näkyviin. Laitoin ensin 1K korrosiosuojan ja tämän jälkeen 2K happopohjamaalin, jotka sitten kävin vielä läpi karhunkielellä. Myös reunat kävin läpi huolella karhunkielellä. 

Sitten kuvapläjäys:

Ruosteet siivottu ja 2K happophjamaali vedetty 

Samat toimenpiteet suoritettuna tänne + koko tolppa karhennettu karhunkielellä 

Tässä Jenna siivoo ruosteita helmoista

Helmassa 3M:n helmamassa 

Tässä minä suojaan muoviosan ennen hiontaa

Yläpaneelin ja konepellin pohjat valmiina

  Kun Jennan kanssa olimme sitä mieltä, että Ford oli nyt maalaus kunnossa, ryhdyimme peittelemään. Ensin puhallettiin pahimmat pölyt pois. Ovien sisäpieliin ja karmeihin makkarateippiä, elikkä siis sellaista vaahtomuoviteippiä, jonka ansiosta ei jää selkeää rajaa ja sisätiloihin ei pääse maalisumua. Vedimme muovin koko auton yli niin, että se muovi meni konepellin alta, jotta saadaan konehuone suojattua. Muoviin leikkasimme reiät maalattavien alueiden kohdille. Paperilla peittelimme ne alueet mihin muovi ei yltänyt. Peittely oli yllättävän hankalaa, kun piti miettiä kaikki maalien rajat ja mihin kaikkialle maalisumu pääsee.. 

Peittelyt takaa 

Peittelyt kyljestä

Peittelyjen jälkeen pesimme hallin lattian auton ympäriltä minimoidaksemme pölyt ja rasvapesimme maalattavat pinnat. Kamat vaihtoon ja värit kannuihin. Hannulla oli valmiina väri, en muista minkä merkkistä tuotetta, mutta vesiväri se ainakin oli. Aloitimme tahmeliinauksen. Konepellin kohdalla mun kannusta valahti värit käsille. Ruiskuni oli siis tukossa. Jes!!!!!!! No, ei muutakun ruisku vaihtoon ja väri uuteen kannuun. Maalattaville pinnoille ei onneks väriä valahtanut, mutta hallin lattialle senkin edestä.. 

  Vesiväri ruiskutettiin siten, että ensin vedettiin harso, jolla varmistettiin tarttuminen. Ja perään märäks. Välissä puhallettiin kuivaks ja väriä ajettiin vielä toinen kierros, koska happopohjamaali paistoi osittain läpi. Tämän jälkeen puhallettiin kuivaksi, pidettiin tupakkatauko ja aloitettiin lakkaus. Hannu oikeastaan koko auton lakkasi. Jennan kanssa seurattiin vaan vierestä. Auto vedettiin väriin hallin puolella ja se näkyi pinnassa. Lakassa näkyi pienen pientä pölyhiukkasta, joka kuulemma lähtee muutaman pesun jälkeen. Jos haluaisi priimaa, lakkaa ajettaisiin useampi kierros ja myllytettäisiin hiukkaset. Lakkauksen jälkeen lähdimme sitten kotiin, tässä kohtaa kello olikin jo puoli kuusi:) 

Näin saatettiin Tansiitti väriin

  Seuraavana päivänä Hannu oli purkanut peittelyt ja vetänyt mustaa saumamassaa Transiitin saumoihin. Oli kauheen kiva työmaa, kun Jennan kanssa tehtiin kaksin, maanantaina ja tiistaina hallissa ei ollut ketään muita kun me kaks ja Hannu. Hannu ei hirveesti auton kanssa neuvonut, joten saatiin tehdä aika itsenäisesti ja oman tietotaidon mukaan. Keskiviikkona auto oli jo illalla värissä, joten sekin tuntui hyvältä, että työ saatiin valmiiksi kohtuullisessa aikataulussa, eikä siihen mennyt monia viikkoja niinkun yleensä kaikissa koulun työmaissa. Ja työtä ei myöskään käynyt rääpimässä kukaan muu, vaan teimme sen alusta loppuun. Siitä tuli hieno fiilis! Ja autostakin tuli mielestäni yllättävän hyvä, tai ainakin parempi mitä olin kuvitellut. Sävykin oli täysin sama, vaikkakin uusi lakka nyt olikin paljon kirkkaampi, kun vanhempi kulunut lakkapinta, vaikka hyvin olimmekin myllyttäneet. 

Transiitti valmiina! 

   Ei muutakun lisää tälläsiä työmaita:) Kia kiittää ja kuittaa! 

Takaisin kouluun!

Hejssan!

Elikkä koulu alkoi taas viimeviikolla, näin kesäloman jälkeen. Ensimmäinen viikko meni vähän niin ja näin, omia asioita hoidellen. Juoksin opintotoimistossa millon parkkiluvan takia, millon wilmatunnusten perässä ja koulumatkatukea hakien ja niimpäinpois.
   Tässä jaksossa mulla on koulua vaan kolmena päivänä viikossa, maanantai ja tiistai vapaata. Hannu koittaa järjestää mut ja Simolan Jennan työssäoppeihin, siten et oltais vapaapäivät työssäopeissa. Olisi aika mukavaa, jos kyseinen järjestely onnistuisi.. Työmaita koulussa ei oo ollu mitenkään maallisen paljoa, koska maalihalli on remontissa, vaikka siellä ei kyllä yhtäkään remonttimiestä oo näkyny. Meillä on siis koria ja Kettusen Tommin tunteja.
   Keskiviikkona Jennan kanssa myllytettiin Hannun Transiitti, haalean punaisesta tuli taas kirkkaan punainen. Muoviosat hierottiin muovinhoitoaineella. Miro ja Elias maalasi takapuskurin mustalla paukulla. Autoon on tarkotus tehdä paikkamaalauksia Spies Heckerin Spraymaaleilla, joihin lisätään pohjan kautta kovettaja. Maalien kuulemma pitäisi olla ihan yhtä hyviä, kun muutkin Spies Heckerin automaalit. Sprayt ei erikseen tarvitse lakkaa päällensä, elikkä ne on suorakiiltovärejä. Tänään puolestaan vahattiin Tommin naisystävän Corolla. Lisäksi pestiin lasit, imuroitiin sisältä ja siivottiin sisusta muutenkin. Huomenna meillä on taas teoriaa. Perjantait on yleensä pidetty teoriapäivinä. Viimeviikon perjantaina käytiin uutta Cabas-laskutusjärjestelmää läpi. Alkaa olla jo tuttua kauraa tuo Cabas, jos vaan pääsisi itse vielä laskutuksia tekemään niin olisi hyvä. 

-kirjoitettu siis elokuun tokalla viikolla ja tämäkin jäänyt julkaisematta, joten julkaisin vasta nyt! 

Janglass ja harjoituslokari

Hejdå!

Elikkäs, meillä oli viimeviikon sijaisena Janglassilta Jani. Ykköset teki saman harjoituslokari harjoituksen, kun Hannunkin kanssa alkuvuodesta. Paitsi, että Janin kanssa homma meni vähän erilailla. Hannun kanssa tehtiin niinku ite osattiin, Janin kanssa tehtiin ohjeiden mukaan. Elikkä Janikin löi lommoja jokaisen lokariin, mä sain kanttiin kolme lommoo. Oli niin kiire viikko, että unohdin ottaa kuvia.. Mutta, homma alotettiin oikomalla. Lommon ympäriltä naputeltiin, ilman vastinpalaa. Kanttien kohalla saa naputella vähän kovenpaa kuin suoralla pellillä. 

   Hiominen alotettiin p180 paperilla ja lossilla. Jani kerto, että jos oijotaan ja tehdään pohjia niin hyvä paperi on p120 tai p180. Ja p240 hiominen riittää hiomaväriin. Hioin lommojen alueelta, jotta sain vähän käsitystä, minkä kokosilla alueilla ne on. Myös lommon pohjalta hiottiin huolella. Tässä välissä tehtiin Janin ohjeiden mukaan rasvapesu ja sitten alotettiin kittaaminen. Tällästä kanttia kun mulla oli, niin ei kuulemma tehdä teipeillä. Kittasin laajalta alueelta ja Janilta sai hyviä ohjeita, miten pidetään sormia lastassa ja mihin tuetaan ja mistä katotaan. Tämän myötä kittaamisesta tuli jo ekan kerran jälkeen ihan siisti. Hion välillä ja kittasin lisää. Kyselin välillä, miten ja mistä kannattaa kitata ja mihin suuntaa hioa ja näikseen. Kun mielestäni lokari oli hyvä, pyysin Janin tulkitsemaan ja Janinkin mielestä se oli hyvä. Kävin vielä kohdan läpi p240 ja tein kireenkitin huokosreikien täyttöön. 

   Kun olin ikäänkuin valmis tein vielä itse toisen lommon, oijoin ja kittasin senkin harjotuksen vuoksi. Yritin olla huolellinen kitin reunojen kanssa, ettei ne turpoaisi näkyviin. Lisäksi mun lokarissa oli vanhoja lakkavalumia, niin hioin nekin pois p240. Kävin koko lokarin läpi karhunkielellä. Päivä päättyi siihen ja kun seuraavan kerran mulla oli tunnit, Arttu oli ruiskuttanu mulle hiomavärin. Aloin siis hiomaan hiomaväriä p400 softilla. Hioin myös Artun tekemät valumat pois p400 lossilla. Lokari alkoi mielestäni olla tosi hyvällä mallilla ja kysyin saanko ruiskuttaa pintavärin. Sami kuitenkin kyseenalaisti mun pohjia, jonka jälkeen olin itsekin epävarma ja varuiks ruiskutin vielä yhden hiomavärin. Tein siis Spies Heckerin hiomaväriä n. 3dl ja ruiskutin hiomavärin kahteen kertaan, reilu kymmenen minuutin välihaihdutuksella. Kun lokari oli kuivunut roudasin sen pihalle kammiosta ja olin kyllä aiika tyytyväinen. Mielestäni siitä tuli tosihyvä, jos vertaa aikasempaan lokariin! 

   Elikkä, tän tekstin oon kirjottanu keväällä, ennenkun päästiin kesälomalle. Julkasin siis vasta nyt, koska en tietenkään ole tätä muistanut kesälomalla.