Lommon oikaisua

Hejssan alla!

Meillä oli koulussa keskiviikkona Kettusen tunneilla lommon oikasua. Elikkäs muodostettiin pieniä ryhmiä/pareja, haettiin harjotuslokarit ja mäiskittiin muutamat lommot ja sit oijottiin niitä. Mä olin Paulin ja Jennan kanssa. Hannu tietysti sano mulle, että "mäiskäse sitten tarpeeks lujaa, että saat jonkun lommon aikaseks". Mä mossautin sitte keskelle lokaria kauheen kokosen lommon.. Mutta saatiin me sekin jotenkin suorittua..

   Jenna teki sitten tälläsen vähän pienemmän, alottelijoille suunnatumman lommon. 

Ja tätä sitten lähettiin oikasemaan. Elikkäs, Kettusen ohjeilla, vastapala toiselle puolelle ja sitten naputeltiin ikäänkuin lommon ympäriltä, siitä mistä se oli koholla. Me tehtiin sillain, että pari piti kiinni lokarista ja yks naputteli vuorollaan. Tai siis siinä oli pakko jonkun pitää kiinni, kun vastapalalla piti niinku nostaa, elikkäs periaatteessa painaa vastaan samalla kun naputtelee. Ja kyllähän se siitä ajan kanssa suoristu. Musta alko tuntuun, että eihän tässä tapahdu mitään, mutta kappas kepponen, olinkin väärässä. 

Tässä taitaa olla Jenna naputtelemassa

   Ja sen mun tekemä iso lommo oikeni hyvin pitkälti vaan vastapuolelta naputtelemalla.. Olihan toi nyt vähän hankalaa kun tuntu myös, että se lommo ikäänkuin vaihto vaan paikkaa, eikä suoristunu. Sen jälkeen kun meiän mielestä lokari alko olla oikastu, haettiin maalihallista lossi ja 180 paperi ja hiottiin vähä maalia pois. 

Tässä meiän lommo on jo lähes suora

Ja kun tosta oli vähän noin näppärästi hiottu, niin tämä oli ikäänkuin "kartta" mistä sitten näkee mitkä kohdat oli vielä koholla ja niitä naputeltiin vähän alaspäin. Mielummin ihan pikkusen liikaa alas kun, että jäis koholle, niin maalarin on helpompi täyttää pikku kolo kitillä, kun lähetee muuten taiteileen. 

   Sitten Kettunen vielä näytti meille, kuinka peltiä voi kiristää, kun se löystyy joka kerta kun sitä naputellaan. Ja sitten kauheen ikävä maalarin kittailla jos pelti antaa periks. Sitä mä en ihan kauheen hyvin muista, mutta siinä oli sellanen vehje, millä sitten lämmöllä kiristeltiin. Kiristettiinkö me nyt sit hiilellä, muistaakseni juu. Ja sitten kun Kettunen siinä tovin kikkaili, niin pelti ei enää antanukkaan periks. Ja periaatehan meni sillain, että kun lämmitetään niin atomit siellä laajenee ja tasautuu sinne löysään kohtaan ja sit se kiristyy. Vähän hankalasti selitettävissä, mutta kyllä mä ainakin ymmärsin. 

   Tälläsiä opittiin keskiviikkona ja oli aika kiva olla taas hallissa:) 

Kia kiittää ja kuittaa!