Väyrysmersu ja ruostekorjaus

Hejssan!

Mm, jokunen viikko sitten keskiviikkona koululle tuli mersu, josta piti tehdä ruosteet ovien alareunoista, sisäpuolilta myös, lokarien kaarista, peräluukusta jne, missä sitä niitä paikkoja oli, samanpäivän aikana. Siitä seuraavalla viikolla se tuli taas maanantai-, tiistai- ja keskiviikkopäiviksi, jolloin jatkoimme sitä Jennan kanssa. Ruosteiden lisäksi mersusta tehtiin etupuskuri ja konepelti, sillä auto oli keulamällätty ja pohjat oli jotenkuten tehty ja hopeella paukulla vedetty. 
   Alotin hakemalla rodacin ja fiiberilaikan, suojasin reunoja suojateipillä, pistin samantien kolme teippiä päällekkäin, etten vaurioita ympärillä olevia alueita. Autoa tehtiin tuttuun tapaan, suojaamalla ja osia ei purettu. Puskurit oli omistaja liimannu sikaflexillä kiinni, niin ei toivookaan, että ne olisi lähteny irti. Ovien alareunoissa oli myös mustia tiivistelistoja, mitä ei otettu irti, vaikka mun mielestä olisi kannattanu, kun listojen alle jäi vielä ruostetta.. Autoa tehtiin alunperin vähän niin ja näin, vain sillain, että se näyttää päällepäin edes jokseenkin hyvältä.. Kun ruosteet olin siivonnut niin hyvin kun pystyin, päälle leviteltiin Maijun kanssa kemiallista metallia. Kemiallinen metalli oli siis pulveria, johon sekoitettiin kovettajaa 2:1. Elikkä mitallinen pulveria ja puoli mitallista kovettajaa. Metalli oli aika helposti levittyvää, ei valunut ja muutenkin ihan jees kamaa. Kuivuikin kaiken lisäksi suhteellisen nopeasti ja oli hyvin hiottavaa. Hioin kemiallisen metallin ja sitten paikat ruostesuojattiin. Ensin korroosionestosprayllä ja perään happopohjainen epoksifillerispray. Tai joku semmonen. Oikeestaan, en ihan tarkalleen tiiä millä nimellä kyseisiä aineita tulisi nimittää, mutta paan kuvat puteleista. 

Tässä siis nää sprayt

Mersun kanssa alkoi iltapäivän häämöttyessä tulla jo kiire. Karhensin vaurioiden ympäriltä hieman karhunkielellä, suojasin ja vedin päälle sprayt. Konepeltiä jotkut luokkalaiseni pesivät tinnerillä, jotta vanha paukkumaali saataisiin pois. Kun auto oli ruostesuojattu, ajoin sen pihalle. 

Tälläisiä ruostepaikkoja löytyi ympäri autoa

Tähän on levitelty jo kemillista metallia

Korroosionestospray vedetty

   Seuraavalla viikolla mersu tuli taas koululle maanatai-, tiistai-, ja keskiviikkopäiviksi. Jennan kanssa sitten jatkettiin sen tekemistä. Jenna kittasi ruostepaikkoja ja mä sitten aloin hioon etupuskuria ja konepeltiä. Etupuskurissa oli vanhojen kittipaikkojen halkeamia ja se oli muutenkin aivan mulju ja sille ei oikein tehty pohjia sen enempää. Hioin puskurin kokonaan P320 epäkeskolla, P400 softilla ja hankalimpia paikkoja karhunkielellä. Puskuria ei kittailtu tai muutenkaan oijottu. Konepelti oli myös aivan mulju ja sitä kittasin hieman pahimpia lommoja. Mutta siitäkään ei ollut tarkoitus tehdä priimaa.. Etulokarit matattiin kokonaan, samoin ovien alareunat listojen alapuolelta ja takalokareista osa, kun ei tiedetty ihan tarkalleen mihin tulee lakkarajaa jne..

   Kolmepäivää mersun kimpussa kului suhteellisen reippaasti. Tiistai lopeteltiin Jennan kanssa siihen pisteeseen, kun pohjat oli hiomaväriä vailla. Keskiviikkoaamuna Jenna ajoi mersun kammioon ja ryhdyttiin peittelemään. Muovi ylitte, konepellin alle suojaamaan konehuonetta, ovien väleihin suojateipit ja paperit, listat, umpiot jne peittoon. Peittelyyn meni monta tuntia.. Sitten sekoiteltiin Spies Heckerin hiomaväri, valkoinen sellainen ja käytiin ruiskuttamassa. Ruutattiin aika paksukerros, konepeltiin tuli pikku valuma Jennan kädenjälkenä ja itse valutin sitten hieman puskuriin. Pariinkin kohtaan, toinen onneksi jää kiven taakse piiloon niin sitä ei tarvi niin hyvin hioo pois! Vauriokohtiin ensin kierros ja lopuksi sitten vähän isommalle alueelle, taas kuitenkin lähinnä vaurioiden päälle. Välissä tietty ootettiin, että hiomaväri kuivui. 

   Tämän jälkeen ilmakuivattiin suunnilleen kymmenisen minuttia ja sitten uunitettiin n. 25min. Kysyin Hannulta saako hiomaväriä uunittaa vai ei, kun Spies Heckerin koulutuksien pohjalta oon ymmärtäny, että ei saa ja Hannu taas käski laittaa uunituksen päälle. Ja siis vastaus tähän kysymykseen oli, että jos hiomaväriä on ajettu monta kierrosta, suositellaan ilmakuivatusta, jotta kaikki liuottimet pääsee haihtuun rauhassa, eikä tuu sitä haihdutusreikää. Mutta tälläsissä tapauksissa, kun hiomaväriä on vain se pari kierrosta, niin voidaan uunittaa. Ja kun uunista auto ajettiin pihalle, ei siellä mitään erityistä haihdutusreikää näkynyt. Valitettavasti mulla ei oo nyt enempää kuvia. Purettiin peittelyt, ruuvattiin Jennan kanssa kilpi ja maski takas paikallee, ja ajettiin auto ulos.

   Siitä seuraavalla viikolla auto saapui taas koululle. Hiottiin hiomaväri, vauriokohdat P400 lossilla ja muuten P400 softilla. Takalokarit karhennettiin harmaalla karhunkielellä c-pilarin yläpäähän asti, jonne tuli häivytys. Puhallettiin pölyt hallin puolella pois ja ajettiin auto kammioon. Ja eikun peitteleen. Umpiot maalarin teipillä, ovien sisäpieliin maklarateippiä, nokkapellin sisäpielet teippiin, jne takaluukun väliin kans makkarateippiä (vaahtokumiteippiä siis) ja takalasin tiivisteen väliin nostoteippiä. Muovi ylitse, nokkepellin alta ja niinpäin pois. Kyljistä leikattiin ylimääräinen muovi pois ja listan alta teipillä kiinni. Peittelyyn hurahti taas pari tuntia vaikka kaksin tehtiin. Käsittämättömän kauan mun mielestä. 

Nokkapellissä ja puskurissa näkyy valkoinen hiomaväri

Nappasin kuvat, ennenkun takaluukku oli valmiiksi asti peitelty

Tämä hiomaväriraja jäi näkyviin ensimmäisen värikierroksen jälkeen

Tästä näkee myös keulan peittelyt

    Seuraavana päivänä rasvapestiin auto pariin kertaan, vaihdettiin ruiskutushaalarit, sekoitettiin väriä 8dl, eli kummankin ruiskuun 4dl. Standoxin blenderiä pelkästään yhteen ruiskuun. Tahmeliinattiin auto vesiliukosella tahmeliinalla. Hannu tuli jeesaan ja neuvoon ruiskutuksessa. Blenderiä vedettiin koko konepellin yli ja molempiin etuloksuihin. Blenderi esti myös pilveilyn, hopea väri on kuulemma herkkä pilveilylle. Heti kun blenderi oli vedetty, Hannu ruiskutti konepeltiä ja Jenna lähti toiselta puolen vetään loksua blenderiin. Pian näiden kahden toimesta konepelti ja etuloksut oli värissä. Itse ruiskutin etupuskurin väriin. Väri oli siis Standoxin metallihohtohopea, vesiohenteinen, kuten kaikki metallihohto- ja unisävyt. Jenna ruiskutti oikean kyljen blenderiin ja itse ruuttasin värin perässä. Ensin märkä ja harso päälle. Jenna jatkoi edelleen takalokariin ja minä perässä. Hannu näytti ruiskulla, kuinka takakulmat yms kannattaa vetää väriin. Kulmat kannattaa ruiskuttaa tasainen pinta kerrallaan, kulmia ei kannata yrittää vetää väriin kättä kiertämällä, koska silloin väriä ajautuu yhteen kohtaan liikaa. Siihen kohtaan tulee helposti valuma tai esim hopean värin yhteydessä tumma kohta. Sillä hopeat sävyt tummenee sitä mukaan, mitä enemmän väriä ajetaan. Jatkoimme takaluukun jälkeen vasemmalle kyljelle edelleen Jenna blenderin kanssa, minä värin kera perässä. Häivytyksen kanssa Hannu auttoi myös. Kun häivytys tehtiin takalokareihin, suunnattiin ruisku alaviistoon, jolloin värihäivytys tuli ikäänkuin itsestään. Kun auto oli värissä ryhdyimme Jennan kanssa puhaltamaan sitä kuivaksi. Takalokareissa näkyi edelleen hiomavärirajaa, joten ajoimme toisen kierroksen väriä, ilman blenderiä. 

   Annoimme auton kuivua, pidimme ruokatauon välillä ja sekoitimme lakan. Hannu ei tullut lakkaukseen avuksi. Aloitimme konepellistä, minä toiselta puolen niin pitkältä kun yletin ja Jenna aloitti toiselta puolelta vähän minun jälkeen. Jatkoimme konepellistä etulokareihin ja etupuskuriin. Sitten kyljet ja takalokarit ja takaluukku. Ensimmäisellä lakkakierroksella jätimme lakan kanssa tylyn lakkarajan takalokareihin. Ensimmäisellä kierroksella tuli muutamia valumia. Kumpikin meistä valutti etulokarit, minä lisäksi konepellin etureunaa ja Jenna takaluukun. Annoimme lakan välihaihtua n. 20min ja vedimme toisen kierroksen perään samalla tavalla, paitsi takalokareiden lakkahäivytyksen jatkoimme c-pilariin. C-pilarin lakkahäivytyksen päälle vedimme Lechlerin Spot Blenderiä Spraynä päälle. Se siloitti lakkahäivytyksen. Välihaihdutuksen jälkeen uunitimme. 

   Uunituksen lähentyessä loppuaan, kävimme irroittelemassa reunateippejä. Tällekin oli syynsä. Lakkana käytimme Spies Heckerin timanttilakkaa, jollekka ominaisaa on kova ja kirkas pinta. Jos olisimme odottaneet lakan täyttä kuivumista, ennen kuin irrotimme reunateippejä, lakka olisi voinut lähteä halkeilemaan teipin mukana. Koska olimme Jennan kanssa reippaita irrottelimme kaikki peittelyt. Uunituksen päätyttyä kiinnitimme irrottelemamme  osat, kuten maskin ja rekisterikilvet jne. Ja auto ajettiin pihalle. Se oli valmis. Paitsi siinä oli valumia edelleen. Kello oli jo neljä, joten emme korjanneet valumia. Auto tulee vielä kerran koululle. Maalaamme ovien sisäpielet ja hiomme lakkavalumat. Hannu kyllä puhui, että oikeasti valuman työstämiseen olisi vuorokausi aikaa, mutta kaikkeen on konstit. Nytkin menee n. viikko ennenkun valumia päästään työstämään. 

   Mersu oli taas tontilla! Valumat hierastiin tutilla ja kiillotettiin. Samoin c-pilarin lakkahäivytykset kiillotettiin. Ovien sisäpieliin vedettiin vannehopee ja lakka päälle sprayillä. Sitte auto pihalle ja työmaa oli redi. 

Tässä nokkapelti valmiina

Kuva on sen verran huonolaatuinen, että valumaani ei näy

Tästä sitten kuva vielä lakkarajasta myllytyksen jälkeen

Elikkäs, pahoittelen vielä huonoja kuvia, kamerassani on kaikenmaailman moskaa ja onnekseni ostinkin uuden puhelimen, niin ei tuu enää tollasia mustia läiskiä häiritsemään kuvia. Olisi pitänyt kyllä kuvata autoa myös takaa valmiina.. 

-Kia kiittää ja kuittaa