Harjoituslokari ja häivytys

Elikkä, tehtiin sillon Spies Heckerin koulutuksessa näitä harjoituslokareita ja jatkettiin niitä sitten koulussa tekemällä niihin häivytykset. Hioin lakat pois vesissä P800 nahalla ja reunat karhensin harmaalla karhunkielellä. Hannu sprayasi kaikille "vaurioalueen", jonka päälle piti sitten tehdä häivytys. Valtterin kanssa sekoitettiin sama väri, mitä aikasemminkin, mutta tällä kertaa Standoxin väreillä. Hannulle mainitsin sitten, että jotain sävyä laitettiin "tarkoituksella" liikaa, jotta saadaan häivytykseen vähän haastetta. Tämä johti sitten siihen, että Hannu teki väriimme muutaman lisäyksen.
  Yksi lisäys oli mm karkein hopeakide, mitä hyllystä löytyi. Aikaisemmassa värissämme oli helmiäiskidettä ja tämän hopeakiteen lisäys tuotti ruiskutukseen sellaisen eron, että pisaroitus piti suorittaa ensin ja huolella viistoon, ettei häivytysrajaan jää hopeaa rantua. 

Lokari kevyesti matattuna

Roskia oli aivan suunnattomasti, joten hionnan kanssa saikin olla aika huolellinen

Tässä mä hion vesissä omaa lokaria

Lokari hiottuna ja ruiskutusvalmiina

   Hionnan jälkeen rasvapesin lokarin. Kammioon mentiin kun päästiin ja siellä vielä vesipesin lokarin Lechlerin vesipesulla, niinkuin Heckerin koulutuksessa oli opetettu. Ruiskuttaminen vähän jännäs, kun sävy oli niin erivärinen kuin alkuperäinen. Aloitin vetämällä Standoxin blenderin koko osan ylitte, märäksi ja se jopa meinasi hieman valua. Aloitin osan alaosasta ja etenin ylöspäin. Spies Heckerin koulutuksessa siis opetettiin, että kaikki tulisi maalata alhaalta ylöspäin. Ja perään pisaroitin värimassan viistoon, pienillä paineilla. Lisäsin vähän paineita ja maalasin "vaurioalueen". Perään tein harson ja yritin ruiskulla tehdä häivytysliikkeen, jotta niitä hopeakiteitä ei nyt jäisi hirveäksi rannuksi. Perään vedin vielä kierroksen blenderiä. 

Otin vahingossa neliön mallisia kuvia, mutta tässä lokari ilman lakkaa

Ja toisesta kuvakulmasta

   Häivytysalue tuntui myös vähän karkaavan käsistä ja häivytys eteni ehkä hieman pidemmälle kun olisi ollut tarve. Myös hiomanaarmuja näkyi, kun osaa ei lakattu. Lakkaus jätettiin seuraavaan kertaan. Häivytys meni mun mielestä ihan ok ja oli kyllä hyvä harjoitus kokeilla väärää sävyä, kuinka sen saa häipymään. 

-Kia kiittää ja kuittaa

Ralli-BMW ja ylimaalaus

Hej!

Mm elikkäs viimeviikolla torstaina (9.9) aloin hioon koululle tullutta BMW:tä. Kyseinen auto oli siis joku rakennusvaiheessa oleva ralli-BMW ja se oli tarkoitus ylimaalata ja maalata sisäpielistä ja niinpäin pois. Värinä käytetään jotain raskaankaluston valkoista, liuotinpohjaista väriä. Ohjeiksi annettiin, että ruosteet siivotaan pois, mutta autoo ei muuten kittailla. Keula oli autosta purettu, elikkä myös sivuloksut ja konepelti puuttui. 
   Aloitin hionnan P320 epäkeskolla etuovesta. Autoa oli aika hyvin purettu omistajien toimesta. Peittelin muutamia ikkunatiivisteitä ja ovien kahvat taisi Maiju peitellä. Ruosteet katossa ja ovissa oli pieniä pintakukkia. Ruostepaikat hion kokonaan auki, levitin kireen kitin päälle, jotta sain ne tasasiks. Jäin miettiin, että olisikohan mun pitänyt laittaa ruostesuojat ennen vai jälkeen kittauksen? Väyrysmersussa laitettiin ensin ruostesuojat ja sitten kitti. No, jatkoin tekemistä ja etenin ulkopinnat ovet kerrallaan, katto ja takaluukku. Auto oli parissa päivässä hiottu ja kitattu ja oikeestaan muutenkin aika hyvällä malilla. Sisäpieliä aloin hioon P400 softilla isoimpia alueita ja pienimmät ja hankalimmat välit kävin punasella karhunkielellä läpi. Yleensä sisäpielet hiotaan karhunkielellä meilläpäin, mutta musta tuntuu, että se menee niin äkkiä huonoon kuntoon, kun taas softilla pystyy hioon enemmän, ilman, että joutuu aivan raivolla hinkuttaan. Takakaarissa olikin sitten enemmän ruostetta, mitkä hiottiin myöskin auki ja kitattiin. Aloitin hioon takakaaren ruosteita P180 ja kun pahimmat oli irti niin vaihdoin P240 ja kun puhdas pelti oli näkyvillä levitin kitin. Kitin hioin edelleen P240 ja päälle laitoin vielä kireän kitin, jotta sain kaikki huokoset täytettyä ja sen hioin sitten P320. Tämän jälkeen levitin 1K ruostesuojan kaikkialle mistä näkyi edes vähän peltiä. Nyt kuva pläjäys:

Tältä auto näytti suojateippausten jälkeen, ennen hiontaa

Tässä oon käyny auton läpi P320 epäkeskolla ja kitannut

Ovessa oli pari lommoa, jotka kittasin. Omasta mielestä on kauhean vaikea erottaa mistä pelti on koholla ja missä on lommo ja missä onkin vaan kittirajaa.. Pyysin Hannua tulkitseen ja hän sanoi, että hyvä on, hiomavärillä saa tasotettua loput.

Katossa oli pari ruostepilkkua

Tässä toinen takakaari, kittaukseni jälkeen. Koitin pitää kittauksen kantin alapuolella, etten hio sitä ihan muljuksi, jonka jälkeen joutuisin sitäkin muotoileen

Kaikki ruostepilkut oli tätä luokkaa, tässä en ole vielä kokonaan hionut, halusin vain kuvan

Tässä olen laittanut autoon 1K ruostesuojan peltipaikkoihin

Sisäpielissä oli kaikkien kiinnikeiden tms reikien ympärillä pientä ruostetta ja yritin niistäkin hioa kaikki pois

   Hannu ei kuulemma ollut antanut autolle aikataulua, mutta varmasti tämäkin työmaa leviää, vaikka oonkin edennyt sen kanssa mielestäni ihan hyvin. Tai ainakin olen tehnyt sitä parhaani mukaan, torstaina ja perjantaina jäin taas omalla ajalla jatkaan autoa. Normaalisti olisin päässyt koulusta 11-12 aikaan ja lähdin torstaina neljältä ja perjantaina muistaakseni kahden aikaan. Nyt sitten nautinkin syyslomastani! 

   Noniin, koulu jatkui syysloman jälkeen ja alkaa olla tää viikko taas pulkassa, joten ajattelin vähän päivittää. Jatkoin bmw:n sisäpielien hiontaa ja kolmoselta Jere tuli avukseni ja ryhtyi työstämään takaluukkua ja sen sisäpieliä, kun ovien sisäpielet saatiin valmiiksi. Itse ryhdyin työstämään auton konehuonetta. Aloitin hionnan karhunkielellä ja tulin siihen tulokseen, että siellä on niin paljon likaa ja rasvaa, että putsaan sen ensin tinnerillä. Hain tinneriä vähän puteliin ja paperia. Hinkkasin tinnerillä ja karhunkielellä, sen jälkeen pyyhkäsin kuivaks ja mattasin kunnolla. Mielestäni konehuoneesta olisi saanut paremmankin, mutta kun sitä parin päivän ajan hinkutin, kysäsin Hannun mielipidettä ja oli kuulemma todella hyvä. Rasvapesin konetilan ja jatkoin eteenpäin. Auton sisäetulokareissa oli ruostereiät, mitä ei paikattu, kun auto kuulemma on tullut peltisepän kautta ja me emme ala hitsaileen. Konehuoneen jälkeen hierasin rodacilla tuulilasin ympäriltä liimat pois toffeelaikalla. Peltiosia ei ruostesuojatakkaan tuttuun tapaan 1K happomaalilla ja 2K hiomavärisprayllä, vaan autoon vedetään ylitte ja sisätiloihin epoksihiomaväri, joka siis sisältää ihan riittävän ruostesuojan.

Kuvassa näkyy myös ruostereiät. Tältä näytti siis hionnan jälkeen.

Tuulilasin reunat siivottuna

  Seuraavana päivänä aloitin sisäosan hionnan. Elikkä auto siis maalataan myös sisätiloista, sisäpielien lisäksi. Sinnekkin luttasin ensin tinneriä, kun lattiossa ja karmeissa ym oli kaikenmaailman liimanöölejä ja rasvaa jne. Jonka jälkeen hioin P400 softilla, kun karhunkieli oli loppunut.. Ja lopuksi vielä rasvapesin. Lattiaan jäi vielä ruosteita, mitä ei myöskään siivota. Ajattelin kyllä itse, että kun menee kuiteskin monta viikkoa, ennenkun pääsemme Jeren kanssa ruuttaan väriä, niin siivoan varmaan ne ruosteet sieltä pois. 

Takapenkin pellit, ennenkuin aloin siivoamaan

Takapenkin pelti hiottuna

Lattia on aika pahasti ruosteessa vielä karhentamisen jälkeen

Kuva kuskin jalkatilasta

   Kun päivä läheni loppuaan ja Jeren kanssa peiteltiin hieman autoa. Sisätilat maalataan ensin, eli peittelimme ikkunat sisäpuolelta, kahvat ja niinpois päin. Ensin paperi ja sen jälkeen reunateipit. Hannu selitti reunateipeistä, että ne irrotetaan lähestulkoon heti, kun värit on vedetty pintaan (niinkuin teimme myös Mersun kanssa). Teippaamisesta Hannu ohjeisti myös niin, että mielummin jättää tiivistettä puolimilliä näkyviin, ennemmin kuin liimaa teippiä maalattavalle pinnalle, sillä tiivisteestä maali lähtee kynnellä raapasemalla. Maalattaan pintaan jos taas jää teippiraja, niin autoa pestessä vettä pääsee maalirajan väliin ja maali lohkeilee. Laitan pari kuvaa peittelyistäkin. 

Repsikan etuikkuna peiteltynä

Ovien sisäpielissä oli kaikemmaailman pikkunippeleitä, joiden peittelyssä piti olla huolellinen! 

   Perjantaina, kolmosilla oli vapaata, joten Jere ei ollut kanssani tekemässä autoa. Niinkuin aikasemmin jo puhuin, kipasin hakemassa sen rodacin ja aloitin ruosteiden siivoamisen. Ensin kuitenkin pesin tinnerillä lattiasta kaiken liiman, mitä sieltä nyt lähti. Vaikka rodac on todella tarkka ja mielestäni oikein passeli keksintö, niin ei silläkään ihan joka väliin pääse.. Käytin lähinnä toffeelaikkaa ja lisäksi kokeilin jotain vihreää muovilaikkaa, mitä en ollut ennen edes nähnyt. Siinä oli niinkuin muovia ikäänkuin harjaksina. Tiia sanoi, että se on oikein hyvä ruosteiden poistoon, kun se ei syö peltiä hirveesti. BMW:n lattiassa menikin hyvin pitkälti koko päivä. Hioin sen myös uudestaan karhunkielellä ja rasvapesin sisätilat. 

Tältä se kuskin lattia sitten loppuviimein näytti

Repsikan lattia

Tässä näkyy takapenkki ja etulattiat. Yritin saada kuvan kokonaisuudesta.

  Lisäksi tähän väliin haluan myös kertoa, että perjantai oli maailman parhaan erityisopettajan Petterin viimeinen päivä. Itseäni harmitti aivan suunnattomasti, kun Petteri vaihtoi toimipistettä. Mutta ei siitä sen enempää.

   Bmw:n teko jatkui tällä viikolla. Maanantaina 10.11 auto siirrettiin kammion eteen. Puhalsin autosta pölyt sisältä ja ulkoa. Rasvapesin auton ja löysin takaluukun hallin nurkasta. Se oli jotenkin tippunut telineeltä ja siinä oli sitten vähän kittaamista. Aloitin tekeen takaluukkua, mutta se jäi kesken kun päivä päättyi.

   Seuraavana päivänä rasvapesin auton kammiossa huolellisesti ja tahmeliinasin sen. Jennan kanssa sekoitettiin väriä alkuun neljä 650ml purkkia. Värissä oli epoksi ja maali peräisin tikkurilalta. Oli ihme liisteriä ja kovettajassa haisi ammoniakki pahasti. Suhde oli 1:1 ja ohennettiin tinnerillä oman tuntuman mukaan. Kuvat bmw:stä ennen ruiskutusta:

Jenna sekotti maalia

Tällästä settiä käytin

 Aloitin ruiskutuksen hattuhyllyltä, jatkoin hyttiin. Katto ja pilarit, takapenkin selkänoja ja takapenkki. Tämän jälkeen ruiskutin repsikan ja kuskin jalkotilat ja kojelaudan alta. Turvakaaret hankaloitti ruiskutusta aivan älyttömästi. Maalasin turvakaaria alapuolelta ja kuvittelin, että voin hytistä poistuttuani vetää päällipuolet väriin. Paikoittain kuitenkin huomasin, että jossain on kuivaa ja jossain ei oo väriä ollenkaan, niin kyllähän se raitisilmamaski ja letkut laappi turvakaatien maalattuja pintoja.. Onneksi ne vielä penslataan vaaleanpunaisinsi! Ruiskutin repsikan puolen lattian ja kardaanitunnelin. Viimeisenä kuskin lattian. B-pilareihin oli vaikea saada väriä, sillä turvakaaret oli tiellä.. Joistain paikoista väri myös valui. Kun hytti oli värissä, jatkoin konehuoneen puolelle. Sieltä ruiskutin kojelaudan päältä ja katon etureunan. Sitten konehuoneen niin huolella kun pystyin. Sieltä etenin ovien sisäpieliin ja samalla maalasin ovet sisäpuolelta. Autoo tuli siis kierreltyä ympäriinsä moneen otteeseen ja olin letkujeni kanssa aika solmussa xD. Väri loppui kesken, Hannu sekoitti lisää kaksi 650ml purkkia. Kun sisäpielet ja ovet oli sisäpuolelta värissä jatkoin ulkopintoihin. Ruiskutin katon etureunan ja tuulilasin pielet. Katon jouduin vetämään neljässä osassa, aloitin repsikan puolelta. Ensin etuoven välistä niin pitkälle joka suuntaan, kun vain yletyin ja sitten nopee vaihto takaoven väliin ja loput siltä puolen. Tämän jälkeen taas ensin etuoven välistä minkä yletin ja loput takaoven jälistä. Väri näytti märkänä aika tasaiselta, vaikka sisimmässäni tiesin, että se ei ole tasainen, kun neljässä osassa maalasin.. Kun katto oli värissä, maalasin takalasin pielet, takaluukun pielet, perän ja sieltä etenin repsikan takalokariin. Takalokarin jälkeen etenin takaovi, etuovi ja "etulokari", elikkä onko se nyt sisälokari sitten.. Nopee kierto toiselle puolelle ja sama järjestys kuskin puolelta. Osat maalasin alhaalta ylös, ja ensimmäisenä reunat. Jenna teki vielä kaksi purkillistä väriä lisää. Kun auto oli kokonaan värissä, tarkastin vielä työni ja poistuin kammiosta.

   Ruiskutukseen meni aikaa kaks ja puoli tuntia.. Elikkä näin ajallisestikin voi päätellä, ettei se nyt ihan ammattilaisen tavoin menny. Mutta pinnasta tuli mielestäni ihan asiallinen. Ruiskutus oli kyllä oikeasti aika hankalaa, kun oli niin monia pieniä koloja, mihin oli vaikea saada väriä, ilman, että se sitten jostain valuisi. Hirveä hiki tuli kammiossa, mun hanskat oli sisältä ihan hiessä ja sormet oli ryppyset kun olisin lillunu ammeessa. Näistäkin tietysti oli pakko ottaa kuvat..

 Pohjavärin annettiin kuivua tunti ja kun olin yhden jälkeen lähdössä syömään, hokasin, ettei ruokailussa tarjoilla enää ruokaa.. Ostin sitten sämpylän ja hieman suretti, kun missasin ruokailun.. Mutta toisaalta, ruiskutuksesta sain niin hyvää kokemusta, että kyllä mä nyt yhden työpäivän sämpylällä pärjään. Ja koska auto oli tunninkin päästä vielä nahea, niin Hannun kanssa päätettiin, että vedetään pintaväri seuraavana aamuna. Sitten kuvapläjäys tuloksista:

Lisää kuvateksti

Sisätilat oli oikeesti todella hankalat, en ees osaa enempää painottaa kuinka noi turvakaaret teki tästä vaikeempaa

Kitattu etuovi

 Seuraavana aamuna rykäsin samantien ruiskutushaalarit päälle ja kammion käyntiin ja tahmeliinasin bmw:n sisäpielet ja ulkopinnat. Sekoitin värin, suhde oli 4:1 ja ohennettiin 20%. Maali oli raskaankaluston akryyliväriä, suorakiilto siis. Ruiskutin Hannun ruiskulla, jossa oli 1,4 suutin, elikkä vähän isompi mitä meiän ruiskuissa. Ruiskutin sisäpielet ja ovet sisäpuolelta ja ulkopinnat. Aloitin sisäpielistä, yritin olla huolellinen, jotta yksi kierros riittäisisi. Takaovet valui sisäpuolelta aika huolella, väri oli huomattavasti litkumpaa kun pohjamaali.. Lisäksi valkoinen pigmentti on raskas pigmentti, jonka vuoksi myös valumisherkkä. No muutamien pahojen valumien jälkeen sain väriin jo tuntumaa. Ruiskutin tuulilasin reunat, katon taas neljässä osassa, takaluukun sisäpielet, perän ja etenin samassa järjestyksessä kun pohjamaalinkin kanssa. Elikkä takalokari, takaovi, etuovi. Ekalla kierroksella konehuonetta ei ruiskutettu. Tokalla kierroksella alotin konehuoneesta, etenin tuulilasin reunoihin ja sieltä kattoon ja taas samassa järjestyksessä loput. Toinen kierros ei valunut. Pinta oli todella appelsiinia, koska väriä olisi kuulunut ohentaa 35%, ja me ohennettiin vain 20%. Hannu sanoi, että appelsiinilla oli ihan tarkoituksensa, että jos siellä on pinnassa lommoja tai loimuja, niin ne ei näy. Nyt kuvia lähes valmiista kaarasta.

Hyvä Kia, kaikki halus sun sormen kuvaan!

   Muutamissa paikoissa teippaukset repsotti, minkä kyllä huomasin, mutta siinä kohtaa niitä oli myöhäistä korjailla.. Olisi pitänyt tarkistaa kaikki teippaukset paremmin ja korjata ne ajoissa.. Mutta maalit kuulemma saadaan tiivisteistä pois. Autosta tarvii enää korjata vain valuma vasemman puolen takakaaren päältä (unohdin muuten aikaisemmin mainita, että valutin sieltäkin vähän) ja penslata turvakaaret vaaleanpunaisiksi. Olin autoon ihan tyytyväinen, tiedän kyllä, että joku muu sen varmasti tässä maailmassa olisi tehnyt paremmin, mutta ottaen huomioon, että olen opiskellut alaa palttiarallaa puolitoista vuotta ja en ikinä ole tehnyt näin vaativaa työmaata. Ja ottaen huomioon, että auto on ralliauto, niin siitä tuli kyllä aika hyvä. 

   Auto jatkui seuraavalla viikolla, kun turvakaaret piti saada vaaleanpunaisiksi. Hain Colornetiltä värin ja peittelin autoa sisältä pahimpien roiskeidein varalta. Kaaret oli aika hankalat maalata paikallaan.. Ja käytin ihan vain pensseliä. 

Tässä takapenkin kaaret maalattuna

Tälläsen setin hain Colornetiltä ja näitä käytin

Lopputulos perästä

-Kia kiittää ja kuittaa taas!

Renault Espacen takakulma ja umpiot

Tällä viikolla sain torstaina 6.11 työmaaksi Renaultin, jossa oli takakulmassa vaurio. Auto tuli koripuolelta, takakulma oli oijottu ja tinattu. Takakulma oli pyöreä ja aluksi vähän epäilin omia taitojani, pystynkö tekemään hyvät pohjat kyseiseen autoon. Rasvapesin alueen ja aloitin hiomalla P80 lossilla, sillä tinaa oli paikoittain liikaa. Autossa oli kantti juuri vaurion yläpuolella ja pyrin hiomaan vain kantin alapuolelta, jotta en hioisi kanttiakin suoraksi. Ympäriltä hioin epäkeskolla P320, jotta saisin kittaukselle tartunnan. Kun tina oli hiottu ja maalin reunat loivennettu, puhalsin paineilmalla pölyt pois ja ryhdyin kittaamaan. Levitin kitin n 20 senttisellä metallilastalla ja sillä sai aika hyvän tuntuman auton takakulmaan. Eka kittaus ei sujunut ihan niin hyvin kun olisin toivonut, sillä alareunaan meinasi jäädä liian vähän kittiä ja kun sitä lähdin kittaamaan lisää, tuntui että tilanne vain paheni. Loppuviimein olin ihan riittävän tyytyväinen ensimmäiseen kittaukseen.

Tälläisenä auto saapui koripuolelta

Tina hiottuna ja reunat hiottuna P320 epäkeskolla

Eka kittaus

Kittaus eri puolelta

   Kittiä lähdin hiomaan P180 lossilla, kun kittiä olin kuitenkin levittänyt P80 naarmujen päälle. Hioin aluetta kulman ympäri auton suuntaisesti ja kulman ympäriltä viistoon, niinkuin minulle on pyöreitä reunoja opetettu. Kuitenkin alkoi tuntumaan siltä, että takakulmasta oli tulossa kulmikas. Kysyin Hannulta kuinka tässä nyt tulisi toimia ja Hannu sanoi, että lossia voi myös pyöritellä. Lossilla pyöritellen kulmasta alkoi tulla aika hyvä. Joistain paikoista alkoi tina jo näkyä ja näitä kohtia naputeltiin sitten alas. Vaihdoin paperin P240 ja hioin lisää. Loivensin kitin reunat. Hannu tuli sanomaan, että vedä kanttiin teippi ja käski tuomaan hienokittiä ja kumilastan, jotta hän näyttää kittauksen. Vedin sitten teipin ja sekoitin kitin ja katsoin vierestä, kun Hannu kittasi. Kitin levityksen jälkeen otin teipin irti ja menin pesemään lastat. Kitin kuivuessa muistin, että autosta tarvitsee ettiä värikoodi. 
  Valtterin kanssa kävimme läpi konehuoneen ja ovien sisäpieliä. Repsikan oven sisäpalkista Janne huomasi tarran, jossa oli kaikenmaailman numerosarjoja. Tämän jälkeen värikoodia koitettiin arpoa Spies Heckerin sekotusohjelmasta ja mikään ei tuntunut käyvän. Otettiin sitten Spies Heckerin värilätkät ja 3M:n valo ja ryhdyttiin vertailemaan. Janne myös opetti minulle, että värilätkää testataan aina liitoskohtaan, elikkä esimerkiksi oven jatkeeksi takalokarin päälle ja valolla katsottiin eri kulmista onko sävy sama. Renaultin lätkistä löytyi sopiva värikoodi D47. Tämä samainen sarja löytyi myös tarrasta, tosin muutaman ylimääräisen kirjaimen kera. Tarkistin vielä Spies Heckerin sekoitusohjelmasta, että kyseinen värikoodi löytyy ja otin myös variaation lätkästä ylös. Elikkä värikoodi löytyi. 
   Jatkoin sitten kitin hiontaa. Hioin edelleen P240, sillä autoon oli tarkoitus vetää hiomaväri seuraavana päivänä. Kitin hionta sujui mielestäni aika hyvin ja sain reunatkin loivennettua huolella. Mattasin vähän laajemmalta alueelta harmaalla karhunkielellä hiomaväriä varten. Tämän jälkeen ryhdyin peittelemään autoa. Tässä kohtaa päivä alkoi olla jo päätöksessä. Ja jatketaan seuraavan päivänä. 
   

Tinaa naputeltuna alaspäin ja kitti osittain hiottuna

Reuna näytti myös sivusta katsottuna ihan ok, ei ollut täysin perunapelto!

Kantin kohdalle vedettiin teippi, jonka jälkeen Hannu veti kittiä

Hannun kittaus

Vaurioalue hiottuna

Ja eri kulmasta

   Unohdin kokonaan, kertoa että purskurin alle jää piilon tuo alareuna. Hierasin sieltä P80 paperilla ja Jannen kanssa laitettiin sormella kittiä sinne. Ja tämän kitin hioin sitten P240 paperilla. Ja seuraavana päivänä mattasin autoa vähän lisää, laajemmalta alueelta ja puhalsin pölyt pois. Peittelin auton hiomaväriä varten ja rasvapesin alueen. Hiomaväri vedettiin hallissa, joten puhalsin haalarit, hain kärpäslätkän ja menin sekoittamaan Spies Heckerin hiomavärin. Alunperin ajattelin vetäväni Spies Heckerin uutta hiomaväriä, jossa on ruostesuoja, mutta sitten selvisikin, ettei sitä ole vielä. Vaurioalueelle vedin sitten 1K happopohjan ja sekoitin Spies Heckerin hiomaväreistä paksumpaa. Taisi olla 5340 tuotenumero. Sekoitussuhde oli 7:1 ja väriä tein yhteensä n. 100 ml. Hain Hannun kopista hiomaväriruiskun ja Hannu tuli seuraamaan tilannetta. Paineita laskettiin, sillä hallin paineilmaletkusta tulee aika paineella ja ruiskussa oli painemittari ja painetta pystyi säätämään. Hannu veti ensimmäisen kierroksen näytiksi mille alueelle. Annoin välissä kuivua ja vedin itse toisen kierroksen märkää vähän pienemmälle alueelle. Ja taas annoin hetken kuivua ja vedin kolmannen kierroksen. Infralla kuivatus. Aluksi unohdin laittaa infran, kun ruiskunpesun jälkeen painuin kahville. Hiomaväri ehti kuivua ilman infraa 15 min ja infraa laitoin perään sen 10min. Peittelyistä tuntui hiomaväri jo kuivuneen. 
   

1K happopohjaa riitti harso

Hiomaväri vedettynä

Sitten siirreltiinkin hallissa vähän autoja. Purin peittelyt ja ryhdyin hiomaan hiomaväriä. Hannu ensin ehdotti, että P400 lossilla ja kysyin haluanko hioa vesissä, vastasin juu. Ja hioin siis vesissä P800 nahalla. Tiia ja Jenna puhui, että hiomaväriä ei kuulemma saisi hioa vesissä, koska se on niin huokoista. Noh, kysyin asiaa Hannulta ja Hannu sano, että se ei ole suositeltavaa, mutta tässä tapauksessa ihan sallittua, sillä auto ehtii viikonlopun aikana haihduttaan kaikki vedet. Mattasin myös takalokaria niin pitkälle kun kerkesin, ennen kun Tian kanssa ryhdyttiin pinnoittamaan umpioita.
  Umpiot oli hiottu, peiteltiin auto ja sekoitin 100ml Lechlerin umpioiden pinnoitetta. Sekoitussuhde oli 2:1:1, elikkä ainetta 50ml, kovettajaa 25ml ja ohennetta 25ml. Oman käsitykseni mukaan, aine on tavallaan lakkaa. Umpiot putsattiin aineiden omalla puhdistusaineella, mikä mun mielestä haisi samalta kun Lechlerin vesipesuaine. Tämän jälkeen hain ruiskuni ja ruiskutin pinnoitetta kaks märkää kierrosta, pienillä paineilla, kymmenen minuutin välihaihdutuksella. Umpioista tuli mielestäni aika roskaiset, mutta kuulemma parempia ei saada hallissa. 

Umpio hiottuna

Umpio kirkastettuna

  Olen aikaisemminkin tutustunut tuotteeseen, kun kirkastin Hannun mersun umpiot. Silloin Hannu kylläkin ruiskutti. Tämän jälkeen päivä päättyi. Auto oli pientä mattausta vaille ruiskutusvalmis. 
  Jatkoin seuraavana aamuna Renaultin parissa. Purin vanhat peittelyt, mattasin auton häivytyskohtiin saakka harmaalla karhunkielellä. Puhalsin pölyt ja Jenna ajoi auton kammioon. Peiteltiin yhdessä Jennan ja Valtterin kanssa. Takaoven ja takaluukun väliin makkarateippiä, muovi ylitte ja teipattiin se kiinni ja lopuksi reunateipit. Ikkunan tiiviste repsotti valmiiksi ihan muutaman millin, nii ikkunan tiivisteisiin ei käytetty nostoteippiä, kun normaalilla teipillä sai hyvin. Häivytyspaikoille vedettiin suora teippiraja. Ja lakkaahan ei siis vedetä rajaan asti. Kävin vaihtassa ruiskutushaalarit ja löin kammion käyntiin. Rasvapesin ja tahmeliinasin auton. Hannun koneelta pyysin, että tulostetaan kaava, kun maalivarastossa ei ole vieläkään sekotuskonetta. Sain kaavan ja sekotin väriä 1,5dl, johon tuli 20% additiivia. Värin tein pikakannuun ja löin sen kiinni omaan ruiskuun ja olin menossa tekeen, kun muistin, että sinnehän tarvii sen blenderin alle. Hain Hannulta ruiskun ja käytettiin Spies Heckerin blenderiä. Blenderiruiskusta tuli roskaa, joka tietysti näkyi vasta kun värimassa oli vedetty. Häivytys meni hyvin, Hannu korjaili roskia vielä. Mä kävin syömässä ja kun tulin syömästä, sekotin pikalakan ja lakattiin auto. Ensin tihee harso, jonka Hannu veti, mielestäni se oli kyllä märkä. Ooteltiin muutama minuutti ja mä vedin toisen lakkakierroksen. Häivytyskohtiin vedettiin taas Spot Blenderiä. Uuni päälle ja heti kun lämmöt oli noussu, uuni pois päältä ja peittelyt irti. 
   Auto työnnettiin koripuolelle, koska autostahan oli uunituksen aikana tyhjentyny akku. Koripuoli kasasi autoo sen pari päivää, itse tein sillä välin bmw:n. Kun kuulin, että auto on kasattu, kävin myllyttämässä häivytyskohdat. Auto on siis pesua ja sisäpuhdistusta vailla valmis. Vaurioalueella näkyi vielä ihan pikkuinen lommo, kun oikein osas kattella, mutta ajattelin, että se on ihan riittävä opiskelijan tekemäski. Nyt kuvia:

Häivytysraja ennen myllytystä

Sävy onnistui hyvin kohdilleen ja häivytyskin on onnistunut

Häivytysraja myllytettynä

Tässä näkyi ennen myllytystä hiomanaarmuja aika pahasti, mutta hyvin lähti myllyttämällä

Kuva vaurioalueesta valmiina

-Kia kiittää ja kuittaa