Taitaja 2015 -kisat

Unohdin kokonaan kirjottaa Taitaja 2015 -kisoista. Elikkäs olin helmikuussa semeissä, elikkä semifinaalissa, missä työnä oli etulokasuojan pohjustus ja maalaus. Vauriona oli pieni lommo ja menetelmänä käytettiin märkää-märälle. 

  Kisat oli järvenpäässä. Myös luokkalaiseni Valtteri oli semifinaalissa. Työt alkoi kirjallisella kokeella, joka oli mun mielestä ihan sika vaikee. Siinä kysyttiin justiinsa jotain ihmeellisiä sanoja jne.. No, tämän kirjallisen jälkeen sai alottaa lokasuojan. Aloitin hieromalla lommon pohjan ja kittialueen P240 koneella. Kittasin lommon pohjan ja toisella kitillä oikasevan kittauksen. Hion lossilla ensin P120 ja P180. Sitten hieroin pikaiseen epärillä kyseiset lossin naarmut pois ensin P240 koneella ja P320 kun en ollut varma mikä riittää kyseiselle märkää-märälle pohjamaalille. Lopuksi mattasin loksun P500 koneella ja reunat harmaalla karhunkielellä. Puhalsin pölyt, rasvapesin ja roudasin kammion eteen lokarini. Tämän jälkeen piti annostella itselleen väriä sen verran kun koki sitä tarvitsevansa. Mä otin tuttuun tapaan liikaa. Märkää-märälle pohja meni ihan ok, paitsi en päässyt kunnolla takapuolelle ruiskuttaan, niin jätin sen vetämättä. Reunat kävin huolella läpi. Värimassaa vedin liikaa, joka sitten aiheutti lakkauksessa haihdutusrakkulaa. Tämä korjaantui lähes kokonaan toisella kierroksella. 

  Palautteessa pohjiani kehuttiin, mutta kuulemma koko lokaria ei kyseistä märkää-märälle pohjamaalilla tarvitse matata. Joka oli siis ikäänkuin virhe. Vaikka periaatteessa mattaamisesta ei ollut haittaakaan, ja koin sen tarpeelliseksi, kun varastomaalissa oli roskia. Ja lisäksi pysyin aikataulussakin niin en nähnyt ongelmaa. Rasvapesutapani on kuulemma materiaalin tuhlausta, koska ruiskutan rasvapesuaineen maalattavaan pintaan, pyyhin toisella ja kuivaan toisella paperilla. Mielestäni tämäkään ei ollut virhe, koska pidän rasvapesua tärkeänä, ettei maalauksessa ilmene ongelmia. Värimassaa vedin liikaa ja se oli virhe. Jos ei olisi ollut kisatilanne, olisin antanut haihtua kauemmin. No meni miten meni, finaaliin pääsin. Meitä oli semeissä 12 ja viisi pääsi jatkoon. 


Finaali järjestettiin Turussa toukokuussa. Ekana iltana käytiin viemässä kisakamat, eli työvaatteet ruiskut tms kisapaikalle. Saimme ohjelman, josta näin tehtävät työt. Neljän päivän kisa, töinä kirjallinen koe, puskurin muovikorjaus ja maalaus, etulokasuojan pohjustus ja märkää-märälle maalaus, konepellin märkää-märälle maalaus ja raidotus ja teippaus, toisen etulokasuojan paikkamaalaus, eli värimassan häivytys ja lakkahäivytys. Illalla oli myös tervetuliaisjuhla, jossa oli esiintyjiä, mm sirkusheppuja ja Stig. Mä nukuin. Olin ihan väsyny. 
   Samaan hotellihuoneeseen jouduin/ pääsin, miten nyt haluaa ottaa, muiden Tredun Taitaja -kilpailijoiden kanssa. Somistaja Aleksiina ja parturi-kampaaja Elli vai Emmi vai kuka nyt olikaan. Kävin kiertelemässä vähän Turun keskustaakin. Ja ostelin... 
   Eka kisapäivä eteni ihan ok. Kirjallisissa kysyttiin mm tulityökortin voimassaoloaikaa, Satajetin ruiskun säätöjä ja jotain muuta. Monivalintakysymyksiä isoin osa. Kirjallisten jälkeen mun työt oli muovikorjaus ja häivytykset. Muovikorjaus menetelmänä käytettiin 3M:liimaa. Kisassa minulle selvisi, että maahantuojan mukaan muoviliiman päälle ei saa enää kitata, vaan pitää liimata uudestaan jos halkeamasta jää vielä vamma. No, minähän liimasin uudestaan. Liiman päälle ei tarvitse enää tartuntaa. Puskuri tehtiin pohjiin asti. Hioin liiman P180 lossilla, koska se on karkein millä muovia saa hioa hiomatuella. Tämän jälkeen loivensin naarmut P240 epärillä ja mattasin laajemmalta alueelta P500. Hiomavärinä vedin sprayn. Muuten mattalin harmaalla karhunkielellä. Ohessa tein myös lokasuojaa, jossa oli kärjessä naarmu. Loivensin P240 epärillä naarmun pois, mattasin laajemmalta alueelta taas P500 ja tähänkin käytin hiomavärinä spraytä. Hiomavärit hioin P500 epärillä. Mattasin lokaria vielä pidemmälle häivytyksiä varten P800, P1500 ja P3000 hieman pidemmälle. Väri oli hopea, joten ajattelin että P3000 epärillä vesissä on riittävän hieno. Värimassan häivytys meni hyvin. Ei pilveilly eikä jääny rantua. Lakkahäivytys meni vähän niin ja näin, näytti aika karkeelta kun purin peittelyt. Peittelin siis pussin kyseistä lakkahäivytystä varten. Ainiin, yhtenä kisatehtävänä oli myös värin variaation tunnistus.
   Seuraavana päivänä kisoissa minulla oli toisen etulokasuojan pohjustus ja myös konepellin märkää-märälle maalaus, raidotus ja lakkaukset. Kittasin loksussa olevan lommon tavallisia menetelmiäni käyttäen. Jätin tällä kertaa konepellin ja lopun lokarista mattaamatta, kun muistin mitä semeistä sain palautetta. Liekö sitten tuli siitä pisteitä tällä kertaa. Märkää-märälle maalaus meni persuus edellä puuhun. Liikaa painetta. Koko pinta rakkuloi. Olin säätämässä paineita kun en tiennyt yhtään missä vika, niin tuomari kommentoi vierestä "vika ei ole paineissa". Vaikka oli. No, vedin toisen kierroksen, kun ajattelin että paikkaan, mutta yhtä huonostihan sekin meni. Yleensä ruiskutan Wilppiksen ruiskuilla märkää-märälle 1,8bar paineilla, nyt vedin 2,0bar, koska teknisissä se oli suositus. Olisi pitäny tehdä niinkuin aina ennenkin. Ruiskutan kummiskin aika läheltä ja tiheällä limityksellä, niin kai tämä paine oli sitten liikaa, kun en korjannut nopeudellakaan. Noh, tästä oppineena etenin värimassaan. Samaa vikaa. Liikaa tavaraa. Tuli raitaa ja pilveili ja kaikkee. Yritin vetää kontrollin ristiin, josko tämä paikkais. Ei paikannu tarpeeks. Puhalsin kuivaks, hain lisää väriä ja yritin korjata. Ja tuli siitä kiekasta jo parempi, mutta ei vieläkään hyvä. No ei auttanut kun tyytyä siihen. Tämän jälkeen mittailtiin mallista raitojen ja kolmioiden kulmia ja lähtöpisteitä ja apinoitiin ne omaan työhön. Rajasin fine-line teipillä ja nämä fine-linet kapeella maalarin teipillä. Loput peittelin paperilla. Ajatuksena teippaamisessa oli se, että saan reunateipit helposti pois heti kun maalaus alkaa olla siinä pisteessä. Raitoja oli kahta väriä, punaista ja valkoista. Vedin ensin valkosen kaikkiin. Kävin tästä pitkää pohdintaa. Jos alla on metallihohtohopea, niin peittyykö metalli punasen alle? Onko metallihohtohopea parempi pohja punaiselle kun valkoinen? Yleensähän punasen alle vedetään harmaa/ tummanharmaa pohja, riippuen kuinka tumma sävy on. Noh, ajattelin että univalkoisella saan ainakin metallin peittyyn. Ajetaan sitä punasta sitten niin monta kierrosta kun on tarvis. Olin ainoa, joka teki näin. Muut veti punasen hopeen päälle. Ja valkonen väri loppui multa kesken, kun ei se peittänytkään niin hyvin kun kuvittelin. Lisäksi tuomari kysyi miksi vedin valkosen punasen alle ja kerroin pähkäilystäni. Tuomari kommentoi vaan "saa nähdä uiko noin paksu kierros väriä reunateippien alle". Ei uinut. 
   Lakalle annettiin ohjeeksi 1,5 kierrosta, elikkä ensin puolimärkä ja päälle märkä. Lakkaus meni mielestäni hyvin. Pintaan olin tyytyväinen. Olin kyllä erittäin huojentunut kun sain työn tehtyä. Oli niin taas sellasta tenkkapoota moneen otteeseen. Kyselin sitten tuomareilta miksi märkää-märälle veti rakkulaksi ja plaaplaa. Ihmettelen miksei ikinä töissä ole käynyt noin..
   Viimeisenä päivänä työnä oli häivytyksen kiillotus ja teippaus. Teipeissä tuli yksi ilmakupla tarraan. En tiennyt päästääkö siirtokalvo vettä läpi vai ei ja teippaus tuntui vaikealta. Vaikka oonhan mä sitäkin joskus tehny. Tarrat ja teipit piti olla millilleen niinku mallikappaleessa. Mittaaminen tuotti myös hankaluuksia. Lakkahäivytyksen kiillotus oli helppo. Sain loksusta hyvän. Vaikka kiillottamattomana se näyttikin aika karulta. Onnesta kisa oli siinä. Tää oli eka kerta kun mä ikinä kisaan missään. Mua jännitti ihan sikana kokoajan. Yritin pitää sen otteen siinä työn teossa, mutta kun ajattelin liikaa. Kyseenalaistin kaiken. 

   Sijoituksesta, mä olin neljäs. Viidestä. No olimpaha Suomen paras naisautomaalari tämän vuoden opiskelijoista, jotka iän puolesta saivat osallistua. Olin siis ainoo nainen. Kisa oli kyllä kokemuksena erittäin hyvä. Sain paljon oppia ja neuvoo. En ollut pettynyt omaan tulokseeni, mutta olisin mä ehkä parempaankin pystyny. Yleensä kysyn aina jos joku on mulle epäselvää. Nyt ei voinu kysyä keltään. Sain kuitenkin parhaasta asenteesta parikin palkintoa. Veikko Huovisen (lienee joku kirjailija) kiertopalkinnon, ison pokaalin. Pitääkin muistaa palauttaa se ensi kisoihin. Sain myös Pintakillan Pintaliitäjä -palkinnon hyvästä ja reilusta asenteesta. Näiden kunniakirjojen lisäksi sain Pintakillalta/ Maalarimestari -killalta kynäruiskun. Mikä tuleekin hyvään tarpeeseen! Oon sellasta halunnu jo pitkään.. Ja ainii, tulin kisoissa myös erittäin kipeäksi, sillä työt tehtiin sateessa teltassa.. Ei tainnu lämpötilat vastata ihan suosituksia, mutta tilanteen mukaan tehään! 

   Mutta ei siitä sen enempää. Kia kiittää ja kuittaa, loppuun vielä kuvia: 

Pintaliitäjä -kunniakirja

Veikko Huovisen/ Maalarimestarikillan kunniakirja väärin kirjotetulla nimellä,
onneksi korjattu versio saapui pian perässä! 

Täs mä ja mun opettaja Hannu ja kaikki mun palkinnot :)))

Kisatulokset ja pisteet

Valmis työ

Tässä koko porukka! Tuomarit ja kisaajat, tosi hyvä porukka:) 

Liekkimaalaus vapaa-ajalla Jannen kanssa!

Hejoo, 

Olin yks päivä kotona ja eräs maalarituttuni Kangasalta soitteli kiinnostaako lähtee mukaan maalaan rekkaan liekkejä. Tietysti. En oo koskaan nähny kuinka liekkejä tehään ja muutenkin, on aina mukava päästä seuraan osaavan ihmisen ammattitaitoa. Ehkä mäkin sit joskus.. Janne siis tekee kangasalla lähinnä amerikkalaisia vanhempia autoja, elikkä just sitä mitä mäkin joskus hamassa tulevaisuudessa! 

  Elikkä. Hain Jannen kyytiin ja käytiin hakemassa tallilta ensin vähän roinaa ja niimpäin pois. Ajeltiin tapahtumapaikalle ja tapeltiin vähän aikaa saadaanko ovee auki, jonka jälkeen paikan omistaja tuli avaan, sillä meidän avaimesta oli akku ilmeisesti loppunut. Kamat sisälle ja aloteltiin. Puhdistimme ensimmäisenä maalattavat pinnat. 
  Tämän jälkeen Janne rajasi liekit fineline teipillä, sillä aioimme lakata vain liekit koko hytin ja lavan sijaan. Liekit sitten kopioitiin leivinpaperin kera toiselle puolelle suurinpiirtein samoille kohdille. Rekka oli ihan uusi. Janne kertoi samalla vähän miten tekee ja miksi ja miten liekit näyttää hyvältä ja koska ne näyttää kamalalta. Asiakkaan pyynnöstä tehtiin mahdollisimman perinteiset liekit. Sitten peiteltiin. Kävi muuten hassusti, kun Janne leikkeli leivinpaperista noita tommosia pisaranmallisia kuvioita, joilla täytetään noita liekin reikiä ja niitä tuli justiinsa tasamäärä! Vaikka ei edes laskettu montako niitä tulee, sattumalta kaikki meni vaan tasan. Oli mukavaa. Tässä kuvia:

Lähtötilanne

Tässä mä peittelen

Tämän jälkeen mattailtiin harmaalla karhunkiellä. Sai olla tarkka, sillä teippien reunat piti saada matattua myös huolella, ilman että pilaa kuiteskaan teippauksia. Mattailun jälkeen puhalleltiin pölyjä. Vedettiin muovi yli ja rasvapestiin. 

  Janne sekotti sävyjä Colornetistä ostetuista raskaankaluston sävyistä. Meillä oli mustaa, valkosta, keltasta ja punasta. Keltanen oli aika huomionkeltanen, sellanen neon tavallaan.. Mutta silti näppärästi sieltä tuli hyvää keltasta ja oranssia, kun Janne vähän mixaili. Ensin maalattiin punaisella kaikki tietyt alueet, sitten keltaisella ja tämän jälkeen väliväreillä, kuten eri sävyisillä oransseilla ja niimpäin pois. Aika pitkä prokkis oli tuo maalaus. Ja kaikenmaailman yksityiskohtia tuli ottaa huomioon. Musta oli aika hankala kattoo sillain millon ne näyttää hyviltä, koska tietysti paperit ja muovit yms oli myös maalissa ja en enää osannu ajatella missä ne rajaukset tarkkaanottaen menee. Sitten kun aikamme niitä olimme katselleet ja totesimme, että kyllä, nyt ne on hyvät, ruisku pesuun ja lakkaa. Janne lakkas myös koko hoidon. Kysy haluanko minä, mutta kello oli siinä kohtaa neljä maanantaiaamuyöstä ja totesin, että en halua ottaa nyt riskiä, että mokaan.. Auto piti siis olla aamusta valmis ja olin menossa kouluunkin yheksältä.. Lakkauksen jälkeen, kun lakka napsu sormille niinkun you know, poistettiin finelinet, elikkä pyrittiin välttään aivan karmee muurattu raja. Oli tarkkaa puuhaa se. Kun finelinet oli irti, käytiin syömässä.
   Apsimättöjen jälkeen purettiin loputkin peittelyt. Kyllä se vaan näytti hyvältä. Sikahyvältä. Ihan lopuksi vielä vähän vahailtiin autoo ja siivottiin paikat. Kello läheni viittä ja kuvien oton jälkeen lähettiin kotiin. 

Yritä nyt tästä sanoo onko hyvä vai ei xD ekakertalaiselle kamalan vaikee..

Tältä ne sit näytti!

Musta toi rekka sai sikana lisää asennetta! onhan toi nyt hieno! 

Oli mukava viikonloppu ja erittäin mielenkiintoinen. Kiitos vaan Jannelle, kun huoli mut mukaan! Kia kiittää ja kuittaa! (Tämäkin siis tapahtui joskus maaliskuun paikkeilla..)

Lopputyö KolarimaalausCenterillä

Jaahas,

olin sitten yhteensä viitisen kuukautta KMC:llä töissä.. Loppuhommana tein Sprintterin ylimaalauksen. Kyseessä oli siis ruostevammanen paku. Oli kyllä oma hommansa siinäkin..

  Toinen kylki oli maalattu millälie, mutta lähti tinnerillä pesemällä. Alta löyty sitten jonkun toisen tekemät pohjat. Ja siis työtapana oli ollut "kittaa ruosteiden päälle". Eli kaikki auki ja ruosteet siivosin vingulla. Vingutuksen jälkeen loiventelin epäkeskolla P180 ja kittasin kireitä minne tarvitsi. Takaovissa oli aika isoja lommoja, repsikan ovessa pari, mutta muuten lähes suorakylkinen. Tämän jälkeen ajelin epärillä P240 yli ja karhunkielellä mattailin hankalat paikat. Purin myös autosta itse sisälokasuojat, puskurit ja kahvat. Pohjia väänsin kyseiseen autoon pari viikkoo.. Tämän jälkeen peittely ja sitten ruiskuteltiinkin Joonaksen kanssa filleri (Lechler Green-ti filler) yli. Lukuunottamatta kattoo siis.

  Fillerin jälkeen auto näytti jo paljon paremmalta ja ajelin fillerin P500 epärillä ja harmaalla karhunkielellä. Autoon ruiskutettiin Lechlerin suorakiilto yli, joten ajattelin et P500 on ihan tarpeeksi hieno. Mersulla oli vaan pari valkoista suorakiiltoo, joten ei ollut kauheen vaikee etsiä väriä. Lopuksi Timppa kasasi pakun. 

Tässä vielä kuva valmiista autosta: 

Pahoittelen lyhyttä tekstiä, tein työn jo joskus huhti- maaliskuussa, muistikuvat on ehtiny jo hälvetä muiden töiden tieltä.. Kia kiittää ja kuittaa. Ainiin, oli mukava luovuttaa auto, kun asiakas oli tyytyväinen:) 

Työssäoppi KolarimaalausCenterillä Kangasalla

Hejssan!

Oon ollu nyt marraskuun puolivälistä työssäopissa KolarimaalausCenterillä. Työssäoppi jatkuu maaliskuun loppuun. Aluks mua jännitti mennä työssäoppiin, mutta nyt se on jo osa mun arkea. Oon työssäopissa oppinu aika paljon, enimmikseen oon tehny pohjia, hiomavärejä oon ruiskuttanu suhteellisen paljon, autojen pesuja paljon, muovikorjausta jonkun verran, tuulilaseja oon korjannu muutaman ja lisäksi oon tietysti siivonnu ja keittäny kahvia. 

  KolarimaalausCenter on kolmen miehen maalaamo. Joonas on paikan pomo, koulutukseltaan automaalari ja omistaa koko firman. Esa on toinen maalari, joka tekee lähes kaikki maalaukset. Timppa taas on meidän korimies, nopea ja etevä hommissaan. KolarimaalausCenter on aika tuore firma, mielestäni myös nuorekas ja pätevä. Kaikki työt tehdään huolella ja asiakkaiden palvelu on mielestäni erittäin asiallista. Musta on oikeestaan aika kiva työskennellä näin kivassa firmassa. Mut on lisäks otettu tosi hyvin vastaan. Joonas on opettanu mua aika paljon, mitä nyt omien töiden ohessa on ehtiny. Esalta oon aina saanu neuvoja, kun oon kysyny. 
   Töitä saan tehdä ihan oma-aloitteisesti, yritän olla firmalle avuksi ja haluan oppia. Tietysti kaikessa mun tekemisessä on läsnä se tietty epävarmuus omista taidoista. Ja aina jännää, kun Esa vetää värit ja kuittaa "nyt sit nähään kuinka Kia on tehny pohjat". Mokaillu en oo hirveesti. Yhden Mazdan pesin harjalla, kun oli niin kuranen, tietysti tää sama auto oli just tullu myllytyksestä ja jätin mukavat pesunaarmut... Mutta empähä oo sen jälkeen edes koskenu pesuharjaan, ennemmin pesen kaks kertaa ilman harjaa, kun mokaan! 
   Puskureita oon tehny ehkä eniten, siis pohjiin. Elikkä kittaukset yms ja hiomaväri. Hiomavärejäkin oon nyt hionu enemmän mitä aluks. Saa nähä koska pääsen pintoja vetään. Pari nokkapeltiä oon tehny, uusia lokareita pari, ovia pari ja mopoautojen osia jne. Tuulilasin korjauksen oppiminen on ollu vaikeinta. Jotenkin aina jännää porata ja en saa ikinä porattua laminaattiin asti. Kokoajan on takaraivossa sellanen tunne, että kohta iskemästä muuttuu iso halkeema, mikä johtaa lasinvaihtoon.. Ehkä ens kerralla! Ja odotan myös sitä, koska mun tekemiseen tulee rutiini. Koska oon tehny pohjia niin paljon, että luotan omaan tekemiseen.. 

   Teoriapuoltahan tässä alassa ei niin sanotusti ole. Mutta sävyoppia oon oppinu hieman, lisäksi oon oppinu pohjiin liittyen kittausta, kuinka kitataan, mistä lähetään kittaan, kitin hiontaa ja tällästä. Mitä ennen oon tehny lähinnä sillain kun on tuntunu hyvältä. Nyt mulla on se käsitys miten tekemällä pitäis onnistua todennäkösimmiten. Välillä tietysti on näitä päiviä kun mikään ei suju ja mistään ei tunnu tulevan valmista aikataulussa. Aikatauluttaminenkin on mulle vaikeeta. Lähes joka kerta kun mun pitää saada joku vaurio hiomaväriin, oon vielä iltakuudelta tekemässä. Lisäksi tietty mun tekemistä seurataan enemmän kun ammattilaisen ja jotenkin siks jännää tehä virheitä. Odotan sitä, että oon ammattilainen ja mä vaan teen. Sit kun mokaan/ oikasen jossain niin mä itse vastaan seurauksista ja ite korjaan virheeni. Ilman, että joku huomaa sen ja huomauttaa mulle siitä. Ja nyt kun oon seurannu tällästä kolarikorjausta ja huomannu millasta tää on, kun työt on hallissa sen 3-4 päivää ja pihalle, niin haluaisin olla mukana myös tekemässä projekteja, jenkkejä. Onhan mulla toi oma prokkis, Camino omassa tallissa, mut ei se oo sama asia, kun mitä ammattilaiset tekis. 

   En oikeen tiiä enää mitä kirjottaisin, jotenkin oli semmonen olo että tarvis tätäkin päivittää. Voisin muuten tehä omista töistänikin tänne tekstejä, mutta toisaalta kaikki työt etenee niin nopeesti ja mä teen ne vaan hiomaväriin asti niinniin.. Ehkä kirjottelen sit kun saan tehä omat työt alusta loppuun.

-Kia kiittää ja kuittaa bye

Harjoituslokari ja häivytys

Elikkä, tehtiin sillon Spies Heckerin koulutuksessa näitä harjoituslokareita ja jatkettiin niitä sitten koulussa tekemällä niihin häivytykset. Hioin lakat pois vesissä P800 nahalla ja reunat karhensin harmaalla karhunkielellä. Hannu sprayasi kaikille "vaurioalueen", jonka päälle piti sitten tehdä häivytys. Valtterin kanssa sekoitettiin sama väri, mitä aikasemminkin, mutta tällä kertaa Standoxin väreillä. Hannulle mainitsin sitten, että jotain sävyä laitettiin "tarkoituksella" liikaa, jotta saadaan häivytykseen vähän haastetta. Tämä johti sitten siihen, että Hannu teki väriimme muutaman lisäyksen.
  Yksi lisäys oli mm karkein hopeakide, mitä hyllystä löytyi. Aikaisemmassa värissämme oli helmiäiskidettä ja tämän hopeakiteen lisäys tuotti ruiskutukseen sellaisen eron, että pisaroitus piti suorittaa ensin ja huolella viistoon, ettei häivytysrajaan jää hopeaa rantua. 

Lokari kevyesti matattuna

Roskia oli aivan suunnattomasti, joten hionnan kanssa saikin olla aika huolellinen

Tässä mä hion vesissä omaa lokaria

Lokari hiottuna ja ruiskutusvalmiina

   Hionnan jälkeen rasvapesin lokarin. Kammioon mentiin kun päästiin ja siellä vielä vesipesin lokarin Lechlerin vesipesulla, niinkuin Heckerin koulutuksessa oli opetettu. Ruiskuttaminen vähän jännäs, kun sävy oli niin erivärinen kuin alkuperäinen. Aloitin vetämällä Standoxin blenderin koko osan ylitte, märäksi ja se jopa meinasi hieman valua. Aloitin osan alaosasta ja etenin ylöspäin. Spies Heckerin koulutuksessa siis opetettiin, että kaikki tulisi maalata alhaalta ylöspäin. Ja perään pisaroitin värimassan viistoon, pienillä paineilla. Lisäsin vähän paineita ja maalasin "vaurioalueen". Perään tein harson ja yritin ruiskulla tehdä häivytysliikkeen, jotta niitä hopeakiteitä ei nyt jäisi hirveäksi rannuksi. Perään vedin vielä kierroksen blenderiä. 

Otin vahingossa neliön mallisia kuvia, mutta tässä lokari ilman lakkaa

Ja toisesta kuvakulmasta

   Häivytysalue tuntui myös vähän karkaavan käsistä ja häivytys eteni ehkä hieman pidemmälle kun olisi ollut tarve. Myös hiomanaarmuja näkyi, kun osaa ei lakattu. Lakkaus jätettiin seuraavaan kertaan. Häivytys meni mun mielestä ihan ok ja oli kyllä hyvä harjoitus kokeilla väärää sävyä, kuinka sen saa häipymään. 

-Kia kiittää ja kuittaa

Ralli-BMW ja ylimaalaus

Hej!

Mm elikkäs viimeviikolla torstaina (9.9) aloin hioon koululle tullutta BMW:tä. Kyseinen auto oli siis joku rakennusvaiheessa oleva ralli-BMW ja se oli tarkoitus ylimaalata ja maalata sisäpielistä ja niinpäin pois. Värinä käytetään jotain raskaankaluston valkoista, liuotinpohjaista väriä. Ohjeiksi annettiin, että ruosteet siivotaan pois, mutta autoo ei muuten kittailla. Keula oli autosta purettu, elikkä myös sivuloksut ja konepelti puuttui. 
   Aloitin hionnan P320 epäkeskolla etuovesta. Autoa oli aika hyvin purettu omistajien toimesta. Peittelin muutamia ikkunatiivisteitä ja ovien kahvat taisi Maiju peitellä. Ruosteet katossa ja ovissa oli pieniä pintakukkia. Ruostepaikat hion kokonaan auki, levitin kireen kitin päälle, jotta sain ne tasasiks. Jäin miettiin, että olisikohan mun pitänyt laittaa ruostesuojat ennen vai jälkeen kittauksen? Väyrysmersussa laitettiin ensin ruostesuojat ja sitten kitti. No, jatkoin tekemistä ja etenin ulkopinnat ovet kerrallaan, katto ja takaluukku. Auto oli parissa päivässä hiottu ja kitattu ja oikeestaan muutenkin aika hyvällä malilla. Sisäpieliä aloin hioon P400 softilla isoimpia alueita ja pienimmät ja hankalimmat välit kävin punasella karhunkielellä läpi. Yleensä sisäpielet hiotaan karhunkielellä meilläpäin, mutta musta tuntuu, että se menee niin äkkiä huonoon kuntoon, kun taas softilla pystyy hioon enemmän, ilman, että joutuu aivan raivolla hinkuttaan. Takakaarissa olikin sitten enemmän ruostetta, mitkä hiottiin myöskin auki ja kitattiin. Aloitin hioon takakaaren ruosteita P180 ja kun pahimmat oli irti niin vaihdoin P240 ja kun puhdas pelti oli näkyvillä levitin kitin. Kitin hioin edelleen P240 ja päälle laitoin vielä kireän kitin, jotta sain kaikki huokoset täytettyä ja sen hioin sitten P320. Tämän jälkeen levitin 1K ruostesuojan kaikkialle mistä näkyi edes vähän peltiä. Nyt kuva pläjäys:

Tältä auto näytti suojateippausten jälkeen, ennen hiontaa

Tässä oon käyny auton läpi P320 epäkeskolla ja kitannut

Ovessa oli pari lommoa, jotka kittasin. Omasta mielestä on kauhean vaikea erottaa mistä pelti on koholla ja missä on lommo ja missä onkin vaan kittirajaa.. Pyysin Hannua tulkitseen ja hän sanoi, että hyvä on, hiomavärillä saa tasotettua loput.

Katossa oli pari ruostepilkkua

Tässä toinen takakaari, kittaukseni jälkeen. Koitin pitää kittauksen kantin alapuolella, etten hio sitä ihan muljuksi, jonka jälkeen joutuisin sitäkin muotoileen

Kaikki ruostepilkut oli tätä luokkaa, tässä en ole vielä kokonaan hionut, halusin vain kuvan

Tässä olen laittanut autoon 1K ruostesuojan peltipaikkoihin

Sisäpielissä oli kaikkien kiinnikeiden tms reikien ympärillä pientä ruostetta ja yritin niistäkin hioa kaikki pois

   Hannu ei kuulemma ollut antanut autolle aikataulua, mutta varmasti tämäkin työmaa leviää, vaikka oonkin edennyt sen kanssa mielestäni ihan hyvin. Tai ainakin olen tehnyt sitä parhaani mukaan, torstaina ja perjantaina jäin taas omalla ajalla jatkaan autoa. Normaalisti olisin päässyt koulusta 11-12 aikaan ja lähdin torstaina neljältä ja perjantaina muistaakseni kahden aikaan. Nyt sitten nautinkin syyslomastani! 

   Noniin, koulu jatkui syysloman jälkeen ja alkaa olla tää viikko taas pulkassa, joten ajattelin vähän päivittää. Jatkoin bmw:n sisäpielien hiontaa ja kolmoselta Jere tuli avukseni ja ryhtyi työstämään takaluukkua ja sen sisäpieliä, kun ovien sisäpielet saatiin valmiiksi. Itse ryhdyin työstämään auton konehuonetta. Aloitin hionnan karhunkielellä ja tulin siihen tulokseen, että siellä on niin paljon likaa ja rasvaa, että putsaan sen ensin tinnerillä. Hain tinneriä vähän puteliin ja paperia. Hinkkasin tinnerillä ja karhunkielellä, sen jälkeen pyyhkäsin kuivaks ja mattasin kunnolla. Mielestäni konehuoneesta olisi saanut paremmankin, mutta kun sitä parin päivän ajan hinkutin, kysäsin Hannun mielipidettä ja oli kuulemma todella hyvä. Rasvapesin konetilan ja jatkoin eteenpäin. Auton sisäetulokareissa oli ruostereiät, mitä ei paikattu, kun auto kuulemma on tullut peltisepän kautta ja me emme ala hitsaileen. Konehuoneen jälkeen hierasin rodacilla tuulilasin ympäriltä liimat pois toffeelaikalla. Peltiosia ei ruostesuojatakkaan tuttuun tapaan 1K happomaalilla ja 2K hiomavärisprayllä, vaan autoon vedetään ylitte ja sisätiloihin epoksihiomaväri, joka siis sisältää ihan riittävän ruostesuojan.

Kuvassa näkyy myös ruostereiät. Tältä näytti siis hionnan jälkeen.

Tuulilasin reunat siivottuna

  Seuraavana päivänä aloitin sisäosan hionnan. Elikkä auto siis maalataan myös sisätiloista, sisäpielien lisäksi. Sinnekkin luttasin ensin tinneriä, kun lattiossa ja karmeissa ym oli kaikenmaailman liimanöölejä ja rasvaa jne. Jonka jälkeen hioin P400 softilla, kun karhunkieli oli loppunut.. Ja lopuksi vielä rasvapesin. Lattiaan jäi vielä ruosteita, mitä ei myöskään siivota. Ajattelin kyllä itse, että kun menee kuiteskin monta viikkoa, ennenkun pääsemme Jeren kanssa ruuttaan väriä, niin siivoan varmaan ne ruosteet sieltä pois. 

Takapenkin pellit, ennenkuin aloin siivoamaan

Takapenkin pelti hiottuna

Lattia on aika pahasti ruosteessa vielä karhentamisen jälkeen

Kuva kuskin jalkatilasta

   Kun päivä läheni loppuaan ja Jeren kanssa peiteltiin hieman autoa. Sisätilat maalataan ensin, eli peittelimme ikkunat sisäpuolelta, kahvat ja niinpois päin. Ensin paperi ja sen jälkeen reunateipit. Hannu selitti reunateipeistä, että ne irrotetaan lähestulkoon heti, kun värit on vedetty pintaan (niinkuin teimme myös Mersun kanssa). Teippaamisesta Hannu ohjeisti myös niin, että mielummin jättää tiivistettä puolimilliä näkyviin, ennemmin kuin liimaa teippiä maalattavalle pinnalle, sillä tiivisteestä maali lähtee kynnellä raapasemalla. Maalattaan pintaan jos taas jää teippiraja, niin autoa pestessä vettä pääsee maalirajan väliin ja maali lohkeilee. Laitan pari kuvaa peittelyistäkin. 

Repsikan etuikkuna peiteltynä

Ovien sisäpielissä oli kaikemmaailman pikkunippeleitä, joiden peittelyssä piti olla huolellinen! 

   Perjantaina, kolmosilla oli vapaata, joten Jere ei ollut kanssani tekemässä autoa. Niinkuin aikasemmin jo puhuin, kipasin hakemassa sen rodacin ja aloitin ruosteiden siivoamisen. Ensin kuitenkin pesin tinnerillä lattiasta kaiken liiman, mitä sieltä nyt lähti. Vaikka rodac on todella tarkka ja mielestäni oikein passeli keksintö, niin ei silläkään ihan joka väliin pääse.. Käytin lähinnä toffeelaikkaa ja lisäksi kokeilin jotain vihreää muovilaikkaa, mitä en ollut ennen edes nähnyt. Siinä oli niinkuin muovia ikäänkuin harjaksina. Tiia sanoi, että se on oikein hyvä ruosteiden poistoon, kun se ei syö peltiä hirveesti. BMW:n lattiassa menikin hyvin pitkälti koko päivä. Hioin sen myös uudestaan karhunkielellä ja rasvapesin sisätilat. 

Tältä se kuskin lattia sitten loppuviimein näytti

Repsikan lattia

Tässä näkyy takapenkki ja etulattiat. Yritin saada kuvan kokonaisuudesta.

  Lisäksi tähän väliin haluan myös kertoa, että perjantai oli maailman parhaan erityisopettajan Petterin viimeinen päivä. Itseäni harmitti aivan suunnattomasti, kun Petteri vaihtoi toimipistettä. Mutta ei siitä sen enempää.

   Bmw:n teko jatkui tällä viikolla. Maanantaina 10.11 auto siirrettiin kammion eteen. Puhalsin autosta pölyt sisältä ja ulkoa. Rasvapesin auton ja löysin takaluukun hallin nurkasta. Se oli jotenkin tippunut telineeltä ja siinä oli sitten vähän kittaamista. Aloitin tekeen takaluukkua, mutta se jäi kesken kun päivä päättyi.

   Seuraavana päivänä rasvapesin auton kammiossa huolellisesti ja tahmeliinasin sen. Jennan kanssa sekoitettiin väriä alkuun neljä 650ml purkkia. Värissä oli epoksi ja maali peräisin tikkurilalta. Oli ihme liisteriä ja kovettajassa haisi ammoniakki pahasti. Suhde oli 1:1 ja ohennettiin tinnerillä oman tuntuman mukaan. Kuvat bmw:stä ennen ruiskutusta:

Jenna sekotti maalia

Tällästä settiä käytin

 Aloitin ruiskutuksen hattuhyllyltä, jatkoin hyttiin. Katto ja pilarit, takapenkin selkänoja ja takapenkki. Tämän jälkeen ruiskutin repsikan ja kuskin jalkotilat ja kojelaudan alta. Turvakaaret hankaloitti ruiskutusta aivan älyttömästi. Maalasin turvakaaria alapuolelta ja kuvittelin, että voin hytistä poistuttuani vetää päällipuolet väriin. Paikoittain kuitenkin huomasin, että jossain on kuivaa ja jossain ei oo väriä ollenkaan, niin kyllähän se raitisilmamaski ja letkut laappi turvakaatien maalattuja pintoja.. Onneksi ne vielä penslataan vaaleanpunaisinsi! Ruiskutin repsikan puolen lattian ja kardaanitunnelin. Viimeisenä kuskin lattian. B-pilareihin oli vaikea saada väriä, sillä turvakaaret oli tiellä.. Joistain paikoista väri myös valui. Kun hytti oli värissä, jatkoin konehuoneen puolelle. Sieltä ruiskutin kojelaudan päältä ja katon etureunan. Sitten konehuoneen niin huolella kun pystyin. Sieltä etenin ovien sisäpieliin ja samalla maalasin ovet sisäpuolelta. Autoo tuli siis kierreltyä ympäriinsä moneen otteeseen ja olin letkujeni kanssa aika solmussa xD. Väri loppui kesken, Hannu sekoitti lisää kaksi 650ml purkkia. Kun sisäpielet ja ovet oli sisäpuolelta värissä jatkoin ulkopintoihin. Ruiskutin katon etureunan ja tuulilasin pielet. Katon jouduin vetämään neljässä osassa, aloitin repsikan puolelta. Ensin etuoven välistä niin pitkälle joka suuntaan, kun vain yletyin ja sitten nopee vaihto takaoven väliin ja loput siltä puolen. Tämän jälkeen taas ensin etuoven välistä minkä yletin ja loput takaoven jälistä. Väri näytti märkänä aika tasaiselta, vaikka sisimmässäni tiesin, että se ei ole tasainen, kun neljässä osassa maalasin.. Kun katto oli värissä, maalasin takalasin pielet, takaluukun pielet, perän ja sieltä etenin repsikan takalokariin. Takalokarin jälkeen etenin takaovi, etuovi ja "etulokari", elikkä onko se nyt sisälokari sitten.. Nopee kierto toiselle puolelle ja sama järjestys kuskin puolelta. Osat maalasin alhaalta ylös, ja ensimmäisenä reunat. Jenna teki vielä kaksi purkillistä väriä lisää. Kun auto oli kokonaan värissä, tarkastin vielä työni ja poistuin kammiosta.

   Ruiskutukseen meni aikaa kaks ja puoli tuntia.. Elikkä näin ajallisestikin voi päätellä, ettei se nyt ihan ammattilaisen tavoin menny. Mutta pinnasta tuli mielestäni ihan asiallinen. Ruiskutus oli kyllä oikeasti aika hankalaa, kun oli niin monia pieniä koloja, mihin oli vaikea saada väriä, ilman, että se sitten jostain valuisi. Hirveä hiki tuli kammiossa, mun hanskat oli sisältä ihan hiessä ja sormet oli ryppyset kun olisin lillunu ammeessa. Näistäkin tietysti oli pakko ottaa kuvat..

 Pohjavärin annettiin kuivua tunti ja kun olin yhden jälkeen lähdössä syömään, hokasin, ettei ruokailussa tarjoilla enää ruokaa.. Ostin sitten sämpylän ja hieman suretti, kun missasin ruokailun.. Mutta toisaalta, ruiskutuksesta sain niin hyvää kokemusta, että kyllä mä nyt yhden työpäivän sämpylällä pärjään. Ja koska auto oli tunninkin päästä vielä nahea, niin Hannun kanssa päätettiin, että vedetään pintaväri seuraavana aamuna. Sitten kuvapläjäys tuloksista:

Lisää kuvateksti

Sisätilat oli oikeesti todella hankalat, en ees osaa enempää painottaa kuinka noi turvakaaret teki tästä vaikeempaa

Kitattu etuovi

 Seuraavana aamuna rykäsin samantien ruiskutushaalarit päälle ja kammion käyntiin ja tahmeliinasin bmw:n sisäpielet ja ulkopinnat. Sekoitin värin, suhde oli 4:1 ja ohennettiin 20%. Maali oli raskaankaluston akryyliväriä, suorakiilto siis. Ruiskutin Hannun ruiskulla, jossa oli 1,4 suutin, elikkä vähän isompi mitä meiän ruiskuissa. Ruiskutin sisäpielet ja ovet sisäpuolelta ja ulkopinnat. Aloitin sisäpielistä, yritin olla huolellinen, jotta yksi kierros riittäisisi. Takaovet valui sisäpuolelta aika huolella, väri oli huomattavasti litkumpaa kun pohjamaali.. Lisäksi valkoinen pigmentti on raskas pigmentti, jonka vuoksi myös valumisherkkä. No muutamien pahojen valumien jälkeen sain väriin jo tuntumaa. Ruiskutin tuulilasin reunat, katon taas neljässä osassa, takaluukun sisäpielet, perän ja etenin samassa järjestyksessä kun pohjamaalinkin kanssa. Elikkä takalokari, takaovi, etuovi. Ekalla kierroksella konehuonetta ei ruiskutettu. Tokalla kierroksella alotin konehuoneesta, etenin tuulilasin reunoihin ja sieltä kattoon ja taas samassa järjestyksessä loput. Toinen kierros ei valunut. Pinta oli todella appelsiinia, koska väriä olisi kuulunut ohentaa 35%, ja me ohennettiin vain 20%. Hannu sanoi, että appelsiinilla oli ihan tarkoituksensa, että jos siellä on pinnassa lommoja tai loimuja, niin ne ei näy. Nyt kuvia lähes valmiista kaarasta.

Hyvä Kia, kaikki halus sun sormen kuvaan!

   Muutamissa paikoissa teippaukset repsotti, minkä kyllä huomasin, mutta siinä kohtaa niitä oli myöhäistä korjailla.. Olisi pitänyt tarkistaa kaikki teippaukset paremmin ja korjata ne ajoissa.. Mutta maalit kuulemma saadaan tiivisteistä pois. Autosta tarvii enää korjata vain valuma vasemman puolen takakaaren päältä (unohdin muuten aikaisemmin mainita, että valutin sieltäkin vähän) ja penslata turvakaaret vaaleanpunaisiksi. Olin autoon ihan tyytyväinen, tiedän kyllä, että joku muu sen varmasti tässä maailmassa olisi tehnyt paremmin, mutta ottaen huomioon, että olen opiskellut alaa palttiarallaa puolitoista vuotta ja en ikinä ole tehnyt näin vaativaa työmaata. Ja ottaen huomioon, että auto on ralliauto, niin siitä tuli kyllä aika hyvä. 

   Auto jatkui seuraavalla viikolla, kun turvakaaret piti saada vaaleanpunaisiksi. Hain Colornetiltä värin ja peittelin autoa sisältä pahimpien roiskeidein varalta. Kaaret oli aika hankalat maalata paikallaan.. Ja käytin ihan vain pensseliä. 

Tässä takapenkin kaaret maalattuna

Tälläsen setin hain Colornetiltä ja näitä käytin

Lopputulos perästä

-Kia kiittää ja kuittaa taas!