Kisat oli järvenpäässä. Myös luokkalaiseni Valtteri oli semifinaalissa. Työt alkoi kirjallisella kokeella, joka oli mun mielestä ihan sika vaikee. Siinä kysyttiin justiinsa jotain ihmeellisiä sanoja jne.. No, tämän kirjallisen jälkeen sai alottaa lokasuojan. Aloitin hieromalla lommon pohjan ja kittialueen P240 koneella. Kittasin lommon pohjan ja toisella kitillä oikasevan kittauksen. Hion lossilla ensin P120 ja P180. Sitten hieroin pikaiseen epärillä kyseiset lossin naarmut pois ensin P240 koneella ja P320 kun en ollut varma mikä riittää kyseiselle märkää-märälle pohjamaalille. Lopuksi mattasin loksun P500 koneella ja reunat harmaalla karhunkielellä. Puhalsin pölyt, rasvapesin ja roudasin kammion eteen lokarini. Tämän jälkeen piti annostella itselleen väriä sen verran kun koki sitä tarvitsevansa. Mä otin tuttuun tapaan liikaa. Märkää-märälle pohja meni ihan ok, paitsi en päässyt kunnolla takapuolelle ruiskuttaan, niin jätin sen vetämättä. Reunat kävin huolella läpi. Värimassaa vedin liikaa, joka sitten aiheutti lakkauksessa haihdutusrakkulaa. Tämä korjaantui lähes kokonaan toisella kierroksella.
Palautteessa pohjiani kehuttiin, mutta kuulemma koko lokaria ei kyseistä märkää-märälle pohjamaalilla tarvitse matata. Joka oli siis ikäänkuin virhe. Vaikka periaatteessa mattaamisesta ei ollut haittaakaan, ja koin sen tarpeelliseksi, kun varastomaalissa oli roskia. Ja lisäksi pysyin aikataulussakin niin en nähnyt ongelmaa. Rasvapesutapani on kuulemma materiaalin tuhlausta, koska ruiskutan rasvapesuaineen maalattavaan pintaan, pyyhin toisella ja kuivaan toisella paperilla. Mielestäni tämäkään ei ollut virhe, koska pidän rasvapesua tärkeänä, ettei maalauksessa ilmene ongelmia. Värimassaa vedin liikaa ja se oli virhe. Jos ei olisi ollut kisatilanne, olisin antanut haihtua kauemmin. No meni miten meni, finaaliin pääsin. Meitä oli semeissä 12 ja viisi pääsi jatkoon.
Finaali järjestettiin Turussa toukokuussa. Ekana iltana käytiin viemässä kisakamat, eli työvaatteet ruiskut tms kisapaikalle. Saimme ohjelman, josta näin tehtävät työt. Neljän päivän kisa, töinä kirjallinen koe, puskurin muovikorjaus ja maalaus, etulokasuojan pohjustus ja märkää-märälle maalaus, konepellin märkää-märälle maalaus ja raidotus ja teippaus, toisen etulokasuojan paikkamaalaus, eli värimassan häivytys ja lakkahäivytys. Illalla oli myös tervetuliaisjuhla, jossa oli esiintyjiä, mm sirkusheppuja ja Stig. Mä nukuin. Olin ihan väsyny.
Samaan hotellihuoneeseen jouduin/ pääsin, miten nyt haluaa ottaa, muiden Tredun Taitaja -kilpailijoiden kanssa. Somistaja Aleksiina ja parturi-kampaaja Elli vai Emmi vai kuka nyt olikaan. Kävin kiertelemässä vähän Turun keskustaakin. Ja ostelin...
Eka kisapäivä eteni ihan ok. Kirjallisissa kysyttiin mm tulityökortin voimassaoloaikaa, Satajetin ruiskun säätöjä ja jotain muuta. Monivalintakysymyksiä isoin osa. Kirjallisten jälkeen mun työt oli muovikorjaus ja häivytykset. Muovikorjaus menetelmänä käytettiin 3M:liimaa. Kisassa minulle selvisi, että maahantuojan mukaan muoviliiman päälle ei saa enää kitata, vaan pitää liimata uudestaan jos halkeamasta jää vielä vamma. No, minähän liimasin uudestaan. Liiman päälle ei tarvitse enää tartuntaa. Puskuri tehtiin pohjiin asti. Hioin liiman P180 lossilla, koska se on karkein millä muovia saa hioa hiomatuella. Tämän jälkeen loivensin naarmut P240 epärillä ja mattasin laajemmalta alueelta P500. Hiomavärinä vedin sprayn. Muuten mattalin harmaalla karhunkielellä. Ohessa tein myös lokasuojaa, jossa oli kärjessä naarmu. Loivensin P240 epärillä naarmun pois, mattasin laajemmalta alueelta taas P500 ja tähänkin käytin hiomavärinä spraytä. Hiomavärit hioin P500 epärillä. Mattasin lokaria vielä pidemmälle häivytyksiä varten P800, P1500 ja P3000 hieman pidemmälle. Väri oli hopea, joten ajattelin että P3000 epärillä vesissä on riittävän hieno. Värimassan häivytys meni hyvin. Ei pilveilly eikä jääny rantua. Lakkahäivytys meni vähän niin ja näin, näytti aika karkeelta kun purin peittelyt. Peittelin siis pussin kyseistä lakkahäivytystä varten. Ainiin, yhtenä kisatehtävänä oli myös värin variaation tunnistus.
Seuraavana päivänä kisoissa minulla oli toisen etulokasuojan pohjustus ja myös konepellin märkää-märälle maalaus, raidotus ja lakkaukset. Kittasin loksussa olevan lommon tavallisia menetelmiäni käyttäen. Jätin tällä kertaa konepellin ja lopun lokarista mattaamatta, kun muistin mitä semeistä sain palautetta. Liekö sitten tuli siitä pisteitä tällä kertaa. Märkää-märälle maalaus meni persuus edellä puuhun. Liikaa painetta. Koko pinta rakkuloi. Olin säätämässä paineita kun en tiennyt yhtään missä vika, niin tuomari kommentoi vierestä "vika ei ole paineissa". Vaikka oli. No, vedin toisen kierroksen, kun ajattelin että paikkaan, mutta yhtä huonostihan sekin meni. Yleensä ruiskutan Wilppiksen ruiskuilla märkää-märälle 1,8bar paineilla, nyt vedin 2,0bar, koska teknisissä se oli suositus. Olisi pitäny tehdä niinkuin aina ennenkin. Ruiskutan kummiskin aika läheltä ja tiheällä limityksellä, niin kai tämä paine oli sitten liikaa, kun en korjannut nopeudellakaan. Noh, tästä oppineena etenin värimassaan. Samaa vikaa. Liikaa tavaraa. Tuli raitaa ja pilveili ja kaikkee. Yritin vetää kontrollin ristiin, josko tämä paikkais. Ei paikannu tarpeeks. Puhalsin kuivaks, hain lisää väriä ja yritin korjata. Ja tuli siitä kiekasta jo parempi, mutta ei vieläkään hyvä. No ei auttanut kun tyytyä siihen. Tämän jälkeen mittailtiin mallista raitojen ja kolmioiden kulmia ja lähtöpisteitä ja apinoitiin ne omaan työhön. Rajasin fine-line teipillä ja nämä fine-linet kapeella maalarin teipillä. Loput peittelin paperilla. Ajatuksena teippaamisessa oli se, että saan reunateipit helposti pois heti kun maalaus alkaa olla siinä pisteessä. Raitoja oli kahta väriä, punaista ja valkoista. Vedin ensin valkosen kaikkiin. Kävin tästä pitkää pohdintaa. Jos alla on metallihohtohopea, niin peittyykö metalli punasen alle? Onko metallihohtohopea parempi pohja punaiselle kun valkoinen? Yleensähän punasen alle vedetään harmaa/ tummanharmaa pohja, riippuen kuinka tumma sävy on. Noh, ajattelin että univalkoisella saan ainakin metallin peittyyn. Ajetaan sitä punasta sitten niin monta kierrosta kun on tarvis. Olin ainoa, joka teki näin. Muut veti punasen hopeen päälle. Ja valkonen väri loppui multa kesken, kun ei se peittänytkään niin hyvin kun kuvittelin. Lisäksi tuomari kysyi miksi vedin valkosen punasen alle ja kerroin pähkäilystäni. Tuomari kommentoi vaan "saa nähdä uiko noin paksu kierros väriä reunateippien alle". Ei uinut.
Lakalle annettiin ohjeeksi 1,5 kierrosta, elikkä ensin puolimärkä ja päälle märkä. Lakkaus meni mielestäni hyvin. Pintaan olin tyytyväinen. Olin kyllä erittäin huojentunut kun sain työn tehtyä. Oli niin taas sellasta tenkkapoota moneen otteeseen. Kyselin sitten tuomareilta miksi märkää-märälle veti rakkulaksi ja plaaplaa. Ihmettelen miksei ikinä töissä ole käynyt noin..
Viimeisenä päivänä työnä oli häivytyksen kiillotus ja teippaus. Teipeissä tuli yksi ilmakupla tarraan. En tiennyt päästääkö siirtokalvo vettä läpi vai ei ja teippaus tuntui vaikealta. Vaikka oonhan mä sitäkin joskus tehny. Tarrat ja teipit piti olla millilleen niinku mallikappaleessa. Mittaaminen tuotti myös hankaluuksia. Lakkahäivytyksen kiillotus oli helppo. Sain loksusta hyvän. Vaikka kiillottamattomana se näyttikin aika karulta. Onnesta kisa oli siinä. Tää oli eka kerta kun mä ikinä kisaan missään. Mua jännitti ihan sikana kokoajan. Yritin pitää sen otteen siinä työn teossa, mutta kun ajattelin liikaa. Kyseenalaistin kaiken.
Sijoituksesta, mä olin neljäs. Viidestä. No olimpaha Suomen paras naisautomaalari tämän vuoden opiskelijoista, jotka iän puolesta saivat osallistua. Olin siis ainoo nainen. Kisa oli kyllä kokemuksena erittäin hyvä. Sain paljon oppia ja neuvoo. En ollut pettynyt omaan tulokseeni, mutta olisin mä ehkä parempaankin pystyny. Yleensä kysyn aina jos joku on mulle epäselvää. Nyt ei voinu kysyä keltään. Sain kuitenkin parhaasta asenteesta parikin palkintoa. Veikko Huovisen (lienee joku kirjailija) kiertopalkinnon, ison pokaalin. Pitääkin muistaa palauttaa se ensi kisoihin. Sain myös Pintakillan Pintaliitäjä -palkinnon hyvästä ja reilusta asenteesta. Näiden kunniakirjojen lisäksi sain Pintakillalta/ Maalarimestari -killalta kynäruiskun. Mikä tuleekin hyvään tarpeeseen! Oon sellasta halunnu jo pitkään.. Ja ainii, tulin kisoissa myös erittäin kipeäksi, sillä työt tehtiin sateessa teltassa.. Ei tainnu lämpötilat vastata ihan suosituksia, mutta tilanteen mukaan tehään!
Mutta ei siitä sen enempää. Kia kiittää ja kuittaa, loppuun vielä kuvia:
 |
| Pintaliitäjä -kunniakirja |
 |
| Veikko Huovisen/ Maalarimestarikillan kunniakirja väärin kirjotetulla nimellä, onneksi korjattu versio saapui pian perässä! |
 |
| Täs mä ja mun opettaja Hannu ja kaikki mun palkinnot :))) |
 |
| Kisatulokset ja pisteet |
 |
| Valmis työ |
 |
| Tässä koko porukka! Tuomarit ja kisaajat, tosi hyvä porukka:) |
