Spies Hecker -koulutuspäivät

Meillä on ollut tällä viikolla taas Spies Heckerin koulutuspäiviä ja kouluttajanamme on ollut Sami Laaksonen. Kerron vähän häivytyksestä, tuotteista, sekotussuhteista ja harjotustyöstä, jonka teimme. 

   Aloitimme teorista, käsittelimme ensimmäisenä häivytystä. Häivytyksissä voidaan käyttää blenderiä, joka auttaa häivytyksen onnistumisessa. Blenderi vedetään häivytettävälle osalle, kokonaan yli ja värimassa ruiskutetaan päälle heti, vielä kun blenderi on märkää. Kun blenderi on vedetty häivytettävälle osalle kokonaan yli, helpottuu osan lakkaaminenkin. Ja lisäksi, jos pohjat on hiottu liian karkealla, (suositus vähintään P800 epäkesko tai harmaa karhunkieli) blenderi täyttää/ peittää myös hiomanaarmuja. Blendereitä on kahta eri tuotetta Spies Heckerillä, 1050 on nopeampi kuin 1051, elikkä myös pintakuivuu nopeammin ja värimassan kiteet eivät välttämättä pääse kaatumaan oikein. Blenderi on täysin väritön aine, märkänä tietysti vähän "samentaa" pintaa. Blenderin kanssa ei käytetä kovettajaa tai ohentajaa, vaan se on käyttövalmista suoraan purkista.
   Häivytys pyritään aina tekemään viistoon, jolloin se hämää silmää siten, että häivytysrajaa on vaikeampi erottaa. Jos häivytysraja pilveilee tai näkyy tummempana, sekoitetaan väriin blenderiä 1:1 ja häivytys pisaroitetaan kilon paineilla. Välissä tietysti kuivaus. Elikkä siis, pilveily/ tummat rajat johtuu värimassassa olevista metallikiteistä (metallihohtovärit), jotka jäävät väärään asentoon, jos pisarat ovat liian pieniä. Blenderi toimii tavallaan täyteaineena, joka suurentaa pisaroiden kokoa, jotta kiteet pääsevät asettumaan oikein. Helpoiten häivytettäviä värejä ovat helmiäisvärit. Häivyttäminen on hankalampaa, jos värimassassa on karkeaa kidettä. Lisäksi hyvin peittävät sävyt ovat hankalampia häivyttää, kun sävyt, jotka peittävät huonosti. 

   Sitte vähän Spies Heckerin tuotteista. Esim 8450 lakka, jos se sekoitetaan 3240 kovettajalla, lakka on naarmuuntumatonta. 3225 kovettajalla lakasta taas tulee normaalia, naarmuuntuvaa lakkaa. Lakkaa ajetaan ensin harso ja sitten märkä. Jos lakkapintaan tulee roskia tai valumia, ne tulee korjata samana päivänä kuivauksen jälkeen, koska lakka kovettuu todella kovaksi. Tähänkin on tietysti kikkakolmosia, jos korjauksia ei pystytä tekeen saman päivän aikana. 
   5310 hiontamaalin sekotussuhde on 7:1+10%. Hiontamaalille on eri kovettajia, 3220 on erityisnopea, 3225 nopea, 3230 hidas, 3240 erityshidas. Suositellaan 3225 kovettajaa. Siinä liuottimet ehtii haihtumaan ja kuivumisaika ei ole ihan mahdoton. Esim erityishidasta kovettajaa ei käytetä juuri missään. Ja sekotussuhteista muistutan sen verran, että jos sekotussuhteet on pielessä, niin hiomavärit/ lakat tai mitä tahansa nyt sekoitetaankaan ei välttämättä kuivu. Käytiin kuivumista molekyylitasolla, esim jos sekotussuhde on 3:1, värimassalla on kolme atomia, jotka liittyy sitten yhteen kovettaja-atomiin. Jos esim värimassaa on liikaa kovettajaan nähden, värimassamolekyylejä jää ylimääräiseksi ja tuote ei kuivu. Jos kovettajaa taas on liikaa kovettaja kuivuu liian nopeasti ja liuottimet (ohenne) ei välttämättä ehdi haihtumaan kunnolla, joka meinaa taas sitä, että tulee haihdutusreikää. 
   Käytiin myös vähän läpi tällästä ainetta kun 5400 SpectroFlex. Elikkä tämäkin on siis hiontamaali, mutta sitä voidaan käyttää märkää-märälle pohjamaalina sekotussuhteena 3:1+40%+10%. Elikkä tähän tulee siis kahta eri ohennetta. Vai oliko viimeinen prosenttiluku nyt sit jotain additiivia vai mitä.. No anyways, tätä tuotetta voidaan käyttää myös sisäpieliin eri sekotussuhteella, jolloin kovettajaa tulee enemmän ja kovettaja tekee pinnasta kirkkaan. Elikkä ei tarvita erikseen edes lakkaa ja sisäpielistä tulee ihan riittävän hyvät ja kestävät.
Tää SpectroFlex on siis erittäin hyvä sillon, kun tulee uusi osa ja sille tarvitaan kalvopaksuutta. Uudesta osasta hiotaan ensin tehdaspohjuste, jos menee puhki -> happopohja 4085 ja sitten märkää-märälle 5400, värimassa Hi-Tec ja lakka. Kalvopaksuutta tulee yhteensä 100-110 myytä. Sami kertoi myös, että moni maalari jättäis mieluusti tän märkää-märälle välistä, jotta työ nopeutuisi. Mutta jos märkää-märälle jättää pois, ei saada riittävää kalvopaksuutta ja ruostuminen nopeutuu. 
   Sit viimesenä 3300 muovipohjuste, elikkä muoviprimer. Näitä muoviprimereitä on eri sävyjä, sekotussuhde on helppo 1:1, mutta täytyy muistaa, että tälle muoviprimerille on oma kovettajansa, 3301, joka ei siis käy muihin kovettajaks. Muutenhan Spies Heckerillä pystyy aika hyvin sekotteleen kovettajia ja ohenteita. Jos osaa. Ja siis tätä muovipohjustetta käytetään niihin tehtailta tulleisiin uusiin puskureihin. Ettei nää muovin "karvat" jää pystyyn ja saadaan vähän lisää joustavuutta maalille ja niinpäin pois. 
   Ja sitten, kun ollaan käyty nyt tätä nimeomaista Hi-Tec tuoteryhmää, eli Spies Heckerin ihan uusimpia luomuksia, niin niin muistutan vaan lähinnä itseäni, että 3080 kovettaja 0,5l purkissa on vaan niille Hi-Tec vesiväreille. Yhden nyrkkisäännön opin myös, maalin määrä (elikkä paljonko sitä väriä tarvitaan osaa kohden) on helppo ajatella siten, että 1dl/osa, eli 1dl/lokari, 1dl/ovi. Paitsi puskureihin 1,5dl/osa. Siinä taisi olla pikku teoriapläjäys mitä käytiin. 

   Hallissa tietysti kyselin vielä muutamia asioita. Muistelin, kun tein väyrysmersua ja ralli-bmw:tä, että väyrysmersussa ruostesuojat (1K happopohja ja 2K epoksihiomaväri) laitettiin puhtaalle pellille, sen jälkeen kitti ja sitten uusi epoksihiomaväri ja bmw:ssä kittasin suoraan pellille ja sitten ruostesuojasin, ensin 1K happohjalla ja sitten 2K epoksihiomavärillä. Bmw:n tekstejä (työ vielä työn alla ja siksi tekstikin julkaisematta) kirjottaessa tajusin tämän, että hetkinen, kuinka tämä nyt kuuluisi tehdä.. Kun Hannukin vielä sekotti pakkaa puhumalla, että 2K epoksihiomavärisprayn päälle ei saa kitata.. Hmm.. Mulle on siis opetettu, että ensin happopohja ja sitten hiomaväri. Ja en oo koskaan varmaan edes kyseenalaistanu tuleeko kitti pellille ensin vain ruostesuojat.
   No kysyin tätä sitten Samilta. Ja Sami sano, että 1K happopohjan päälle ei saa kitata, 2K epoksihiomavärin päälle saa kitata. 1K happopohjaa ei saisi laittaa epoksihiomavärin alle, koska happo reagoi epoksin kanssa ja haposta tulee nahkee, kökkönen ja huono ajan mittaa. Ja että tää 1K happopohjahan on käytännössä ihan turha kun 2K epoksihiomaväri sisältää epoksin, eli ruostesuojan. Mutta suositeltu toimintamalli olisi ruostesuoja puhtaalle pellille, kitti, hiomaväri. Koska kitti kummiskin  tarvitsee eristää hiomavärillä. Siis en ymmärrä tätä vieläkään. Siis pitääkö mun käyttää ruostesuojana puhtaalle pellille esim tätä 2K epoksihiomaväriä, koska sen päälle saa kitata ja 1K happopohjan päälle ei? Vai laitetaanko ensin happopohja puhtaalle pellille, eristetään se hiomavärillä, joka ei sisällä epoksia, sitten laitetaan kitti ja eristetään uudestaan hiomavärillä? Vai riittääkö peräti se, että levitän kitin puhtaalle pellille ja sitten vasta laitan epoksihiomavärin, elikkä kertaheitolla ruostesuojaan ja eristän hiomavärin? Mutta irtookos kitti sitten jos sen laittaa puhtaalle pellille? Kylläpä tästä tuli nyt syvällistä pohdintaa.. Pakko soittaa Simolan Jennalle ja kysyä.... 
   Elikkä, juttelin Jennan kanssa ja se sano, että hänen käsittääkseen happopohjaa käytetään vaan uusiin osiin, jos hiotaan pellille. Ja isä sano, että hänelle on ainakin aikoinaan, jossain automaalauskurssilla opetettu, että kitataan puhtaalle pellille. Hmm..



  Ja sitten, tuli puheeksi koulun jälkeen mitä haluttaisiin kokeilla. Ite tietysti puhuin näistä erikoismaalauksista, raidotuksista yms candyistä ja fleikeistä.. Mutta niin, tästä raidotuksesta jäätiin jutteleen. Ensin Hannu oli mulle vaan sillain "sehän on vaan teippi sinne teippi tänne -tyyliä". Uskalsin vähän heti epäillä, että ei se nyt noin yksinkertaista ole ja keskusteltiin sitten kaikista sävyistä ja peittävyyksistä ja korjattavuuksista. Jos raidotetaan, tulee ottaa huomioon ensin mitä sävyjä käytetään ja mikä väri vedetään ensin. Ja sitten, hokasin myös sen, että kun yleensä vesimassoihin ei laiteta kovettajaa, koska ne on vesimassoja ja Spies Heckerin koulutuksessakin keskusteltiin niistä puolen litran kovettajista justiinsa näille Hi-Tec vesimassoille, että että. Hannu siis mainitsi, että raidotuksissa vesimassoihinkin laitetaan kovettajaa. Ja siinä kohtaa mulla loksahteli palasia paikallee, että jaa nii, elikkä siis siks Spies Heckerilläkin on kovettajaa vesimassoille. Vaikkakin, eihän nyt raidotukset oo varmaan ainoo syy.. Mutta kuiteskin. 
  Ja Hannu just kyseli, että jos tehdään vaikka siniselle pohjalle valkonen raita, niin tehäänkö ensin koko alue valkoseks vai siniseks ja Jenna vastaili jotain ja mä olin ihan kujalla, että ööhhmm.. Emmä osaa ajatella sitä, että mikä väri vedetään ensin. Tai kyllä mä sillain, että jos nyt on vaikka valkonen pohja ja sininen raita, nii tottakai valkonen pohja ensin, koska sininen peittää sen valkosen. Mutta esim kun Hannu puhu, että pitää ottaa huomioon mikä sävy on helpommin korjattavissa, jos teippi meneekin huonosti jostain kohtaa ja plaplaa.. Ootan niin paljon, että oon kolmosella ja pääsen näille vapaasti valittaville kursseille kokeileen erikoismaalauksia, raidotuksia ja kaikkee muuta kivaa! Ja ennenkaikkea sitä päivää, kun tollasia asioita osaa. 

  Tuleekohan tästä tekstistä nyt ihan mahottoman pitkä, jos kerron nyt vielä siitä lokarista.. No, ne lukee, jotka jaksaa! Viimeks Spies Heckerin koulutuksessa tehtiin pohjat harjotuslokareihin, jossa oli lommot. Ja vedettiin niihin Spies Heckerin uusi hiomaväri, mikä sisälsi siis ruostesuojan. Jatkettiin nyt siis näitä lokareita. Hiomavärin hiottiin ja lokarin kärkeen piti laittaa erisävyistä hiomaväriä, jotta näkee sitten oman värimassan käyttäytymisen eri värisillä pohjilla. 
  Noh, alotin hioon P600 softilla, koska mun pinta oli aika appelssiinia (muistan kun hiomaväri ison konkkaronkan ja odottelun takia ehti vähän jässähtää purkkiin ja ei tuntunu siliävän kunnolla). Ja koitin välttää puhki hiomista ja aattelin, että se P600 on liian karkee nii hain sitten P1000 ja harmaata karhunkieltä. Tosiaan P800 softia ei ollu. Ehdin vähän laappasta P1000 softilla, kun Valtsu tuli kertoon mulle, että meillä on kaapissa P800 nahkaa (eli jotain uudelleen käytettävää paperia, mikä on hyvää jos hiotaan vesissä, mutta toimii myös kuivahionnassa). No nappasin sit sitä ja hierasin mun lokarin. Reunat ja takapielet kävin sit läpi vielä karhunkielellä huolella läpi. Juuso ja Nikke laitteli omiin lokareihinsa tätä meidän 2K epoksihiomaväriä, kun se kärki piti saada erisävyiseksi. Kysyin koska se on avattu, ja se oli se mikä oli maanantaina avattu ja mainitsin siitä, että ne säilyy sit vaan kaks päivää. (Tämä tapahtuma päivä oli keskiviikko) Nikellä ja Juusolla hiomaväri oli kummiskin kuivunut ihan ok ja näikseen, laitoin sit itekkin sitä. Sain jokku pohjajämät tai sit laitoin vaan enemmän, kun mulla se ei oikein tupannut kuivuun kunnolla. Hierasin vähän ja hiomaväri naarmuuntu tosi herkästi ja jäi nööleiksi paperiin. Sami sitten anto mulle Spies Heckerin vesipesuainetta ja hioin sen tavallaan sillä P800 vesissä. Ja siitä tuli ihan ok, paperi söi paremmin ja pinnasta tuli sileä. Lukuunottamatta jo tapahtuneita naarmuja ja hiomavärissä näkyvää olemattoman pientä haihdutusreikää. Ajattelin ensin pitäiskö kitata vai meniskö ne hiomavärillä peittoon, jos hakis uuden putelin.. Mutta tulin siihen tulokseen, että en tehnyt niille sitten mitään. Hiomavärisprayt on kummiskin niin kalliita ja säilyy niin vähän aikaa hyvänä, että turha avata sitä yhden harjotuslokarin takia.. Ja mielenkiinnosta halusin myös nähdä, kuinka peittävää tämä Hi-Tec vesiväri on. 

Tässä hiomaväriä kertaa 2, hieman hiottunakin

Tässä mä esittelen mun Spies Heckerin vesipesuainetta ja upeeta 3M:n P800 nahkapaperia. Ja lokaria tietty.

   Päätettiin Valtsun kanssa tehä yhteinen väri, ettei tarvi kaikkien olla niitä sekottelemassa. Napattiin vaan joku tumman sininen, siellä oli erisävyisiä kiteitä ja näytti aika coolilta nopeesti vilkastuna. Väri oli Mazdan ja taisiko värikoodi nyt olla 32C, variaatioo en nyt muista. Ruiskutettiin ensin reunat märiks, sit pinta märäks ja lopuks vielä harso, jotta sävy on oikea ja kiteet asettuu ja niinpäin pois. Lakka vedettiin ensin harso, sitten reunat märiks ja pinta märäks. Säästettiin vähän aikaa. Normaalisti kaks märkää kierrosta, mutta meitä oli niin paljon ja päiväki alkoi lähentyä loppuaan, nii oikastiin vähän. Ja oikeestaan pakko myöntää, että kyllä meiän luokkalaiset jo aika hyvää jälkee tekee. Ja tässä sit mun lokarista vielä kuvia. 

Värimassa ilman lakkaa

Tässä sit lakkaa

Laitoin ny useemman kuvan kun sävy oli erilainen vähä eri valoilla

Lakkapintaan tuli aika paljon roskia, kun meitä nyt oli niin monia kammiossa

Mutta muuten mun  mielestä pinnasta tuli ihan asiallinen

  Heckerin koulutuksen viimesenä päivänä mukana oli ammattimaalareitakin kouluttautumassa. Alotettiin teorialla, käsiteltiin paria uuttaki tuotetta.
Puhuttiin uudesta pohja-/ hiomamaalista, 5340 ja se on siis epoksin ja akryylin seos. Voidaan käyttää suoraan puhtaalle pellille, pohjustetuille osille (uudet osat), kaikille perinteisille muoviosille (ohenteena muoviosille eri ohenne 9060, joka käy vain muoviosille ohenteeksi) ja ruiskukitin päälle taikka alle. Ja alle ei saa laittaa 1K happopohjaa, koska ei epoksin alle happoa vieläkään. Ja tätä tuotetta voidaan siis käyttää märkää-märälle pohjamaalina tai hiontafyllerinä, kun käytetään eri sekotussuhteita. Hiontafyllerinä sekotussuhde on 5:1+20% (vhs kovettaja), märkää-märälle 5:1+30% ja muovipohjusteena 5:1+40% ohenteena 9060 ja jos kierroksia ajaa muovin päälle useampia, aine toimii muovifyllerinä. Sävyjä on vaaleenharmaata (melkeimpä valkoinen) ja tummanharmaa ja näitä voidaan sekottaa keskenään. Aine kuivuu nopeasti ja voidaan jatkopinnottaa pian kaikilla Spies Heckerin vesiohenteisilla 2-kerrosmaaleilla. Ja jos haluaa käyttää tätä ainetta hiomamaalina, niin ajetaan useampi kierros ja osa on hiontakuiva seuraavana päivänä, elikkä tuote ei kuitenkaan ole korvaava aikaisemmille hiontamaaleille. Tuote tasoittuu hyvin, antaa hyvän tartunnan ja on helposti hiottavaa. Ruiskutuksessa märkää-märälle ruiskutussumun imeytyminen on hyvä. Ja tuloilla on vielä joskus spray-versio (2K) peltiosille. 
  Käsiteltiin myös uutta pikalakkaa HS pikalakka 8800. Tämä tuote siis kuivuu tosi nopeasti, lämmöistä riippuen. 60 asteen lämmöissä kuivumisaika on 5-10min, 40 asteen lämmöissä 10-15min ja ilmakuivatuksessa 1h. Elikkä on siis energian käytön kannalta edullista. Kammioo ei tarvitse paahtaa niin kuumaksi ja säästetään öljyjä ja luontoa ja pingviinejä! Ja tulee muistaa, että eri kuivatustapoihin on eri kovettajat, uunikuivatukseen 3251 ja ilmakuivatukseen 3250. Sekoitussuhde on 2:1 ja tuotetta ei ohenneta. Tuote oli hyvinkin vetelää ilman ohennusta. Lakkaa ajetaan 1,5 kierrosta, ensin tiivisharso ja sitten märkä. Ruiskusuosituksena esiteltiin SATA 4000 1,2 RP, elikkä ruisku missä on pieni suutin. Roskanpoisto ja viimeistely tulee suorittaa heti, kun lakka on kuivunut. Pinnasta tulee äärimmäisen kiiltävä ja syvä. Teknisten mukaan lakkaa saisi käyttää vain Hi-Tecin päälle ja näihin vesimassoihin tulee lisätä kovettaja. Ei ole elastisointiainetta, elikkä lakka ei toistaiseksi sovi muoviosille. 
  Puhuttiin myös Flex-Tec -vesimassasarjasta, joka on siis seuraaja 280-sarjalle. Tämä sarja on siis tavallaan huonompaa versiota muista väreistä. Värejä ajetaan 2,5 kierrosta ja niissä on huono peittokyky ja ruiskuttaminen on hidasta. Tuoteryhmä on kehitelty sen takia, kun kaikki maalarit (vanhemmat ja viisaammat) eivät välttämättä pysty totuttautuun uusiin tuotteisiin, kun niiden käyttö on niin erilaista verrattuna muihin maaleihin, joita on käytetty iät ja ajat. Ja siksi Spies Hecker tarjoaa myös tälle asiakasryhmälle tuotteita!

   Kokeiltiin näitä sitten myös käytännössä. Meillä oli pari koulun Skodan etulokaria, jotka vedettiin väriin. Käytettiin sitten tätä 5340 pohja-/ hiontaväriä märkää-märälle. Jotkut meidän luokkalaisista oli edellisenä päivänä sekottanut sävyn Spies Heckerin Hi-Tec sarjasta. Nyt siihen lisättiin vain kovettaja 2:1. Ja sitten vedettiin pikalakka. Märkää-märälle näytti ainakin siliävän hyvin ja kuivuikin äkkiä. Päälle vaan vesimassa, joka tuttuun tapaan ruiskutettiin märäksi ja sitten harso. Uunitettiin kuivaksi ja sekoitettiin pikalakka. Pikalakasta tosi moni oli sitä mieltä, että se ei toimi ja muutenkin skeptisiä. Mulla nyt ei ollut mitään mielipidettä. Pikalakka kuitenkin kuivui muutamissa minuuteissa, meidän kammio tosin nosti lämpöjä tosi hitaasti ja myös laski niitä hitaasti. Mutta pikalakka kuivui hyvin ja oli kyllä mun mielestä tosi kiiltävä ja syvä. Eli nää kaks tuotetta oli mun mielestä just sitä mitä luvattiin. Tosin no nyt en tietenkään voi mistään ruosteensuojakyvyistä sanoa mitään, mutta pinnasta tuli hyvää jälkee. Ja tietysti kun oli ammattilainen tekemässä! 
  Sitten pariin harjotuslokariin meille näytettiin näitä Flex-Tec tuotteita. Ruiskutettiin ensin harso, sitten vähän vahvempi harso ja kolmas oli myös harso. Näytti ainakin paljon vaikeemmalta kun märkä ja harso -tapa. Tasaisestihan sekin pitää saada, mutta mun on vaikea sanoa koska harso on liian ohut ja koska liian paksu.. Ja eikös se sävy sitten muutu jos väriä on liikaa/ liian vähän.. Ja vielä kuivumisajatkin kesti kauheen kauan.. Mutta joku on tottunut käyttään sellasia tuotteita ja sille se on varmasti ihan alffaa kamaa. Vedettiin myös näiden lokarien päälle pikalakka, koska halutaan kokeilla pysyykö pikalakka Flex-Tecin päällää, kun kerran sitä saa käyttää vaan Hi-Tecin päälle.. Ensi viikolla sitten käsitellään näitä lokareita ja katotaan pysyykö lakka kiinni. 

   Tälläsiä asioita opittiin näissä koulutuksissa. Ja mä oon ainakin ihan myyty noille Heckerin tuotteille. Kai se nyt vaikuttaa, kun ne on ainoita, ketä meitä on kouluttanu. Mutta silti, niiden porukka on ihan mahtava ja muutenkin noi tuotteet vaikuttaa paljon paremmilta ja niinpäin pois.. :) Kia kiittää ja kuittaa! 

Sekotussuhteita ja kustannuksia

Hannu piti meille tänään aamusta muutaman tunnin teoriaa. Laskimme prosenttilaskuja, sekotussuhteita ja kertotauluja. Muutamia käsitteitä käytiin ja laskimme mitä maalaamon perustaminen palttiarallaa maksaisi. 

   Aloitan tässä nyt parista käsitteestä. "Litra lakkaa" ja "litra ruiskutusvalmista tavaraa". Nämä ovat siis erilaisia pyyntöjä. Esim tämä "litra lakkaa" tarkoittaa sitä, että perusainetta (tässä nyt sitten sitä lakkaa) laitetaan litra ja siihen päälle lasketaan kovettaja ja ohentaja. 
"Litra ruiskutusvalmista tavaraa" on käsitteellisesti heti selkeämpi, eli kaikkea yhteensä tulee litra. Lakka+kovettaja+ohjentaja = litra.

   Elikkä esimerkiksi jos on sekotussuhteena 3:1+15% ja halutaan "litra lakkaa", niin silloin lakkaa tulee se 1L, kovettaja lasketaan 1000ml jaettuna 4 (sekoitussuhteena 3:1, elikkä yht neljä osaa), joka tekee sen 250ml. Eli 1000ml+250ml. Ohentajaa laitetaan tästä 15%. Elikkä nyt meillä on 1250ml tavaraa ja siitä viisitoista prosenttia on 187,5ml (1250ml:stä kymmenen prosenttia on 125ml, ja viisi prosenttia tästä puolet eli 125ml jaettuna kahdella on 62,5ml ja viisitoista prosenttia on siis 125ml+62,5ml=187,5ml). Elikkä kun valmistetaan "litra lakkaa" todellisuudessa kokonaismäärä onkin 1000ml+250ml+187,5ml=1437,5ml eli 1,437...l, karkeesti sanottuna puolitoista litraa.

   Jos taas halutaan "litra ruiskutusvalmista tavaraa" ja sekoitussuhde on sama 3:1+15% lasku on erilainen. Itse laskin ensin litrasta 15%, mikähän on 150ml. (1l=1000ml ja tuhannesta 15% on 150ml) Vähennetään litrasta ohentaja 1000ml-150ml=850ml. 850ml jaan sitten 4 (koska edelleen sekoitussuhde on 3:1, eli neljä osaa). Tän jaoin jakokulmassa ja yhdeksi osaksi sain 212,5ml. Ja koska kovettajaa tulee yksi osa, tämä on kovettajan määrä. Nyt on tiedossa ohentajan ja kovettajan määrä, niin lasketaan sitten vielä paljonko itse lakkaa laitetaan. Elikkä tämä yksi osa 212,5ml kerrotaan kolmella, ja vastaukseksi saadaan 637,5ml. Ja lasku on helppo tarkistaa laskemalla saadaanko näistä lukemista yhteensä 1000ml. Lakka 637,5ml+kovettaja 212,5ml+ohentaja 150ml=850ml+150ml=1000ml. Eli kyllä, oikein meni. 

Näitä laskuja voisin laskee harjotuksen vuoksi lisääkin, mutta en niitä nyt tänne kirjoita, kun mulla on muutakin asiaa. Seuraavaksi käsiteltiin sellasia termejä, kun 1-, 2-, ja kolmikerrosmaalaus. 1-kerrosmaalaus on sama kuin suorakiiltomaalaus. Elikkä perusväri sisältää jo lakan, jolloin pinnasta tulee kirkas ilman lakkaa. 2-kerrosmaalaus rakennetaan sävystä ja lakasta. Eli pintaväri + lakka, kaksi kerrosta, 2-kerrosmaalaus. Kolmikerrosmaalaus voi olla esimerkiksi musta pohjaväri + vaikka keltainen helmiäsväri + lakka, kolme kerrosta, kolmikerrosmaalaus. 
  Lisäksi on vielä raskaankaluston polyuretaanimaaleja, jotka ovat tavallaan verrattavissa suorakiiltoakryyliväreihin. Erona on kalvopaksuus, joka on akryyliväreihin verrattuna raskaankaluston polyuretaaniväreissä paksumpi. Hannu myös muistutti värikoodin tärkeydestä. Kun auto otetaan vastaan, ensimmäisenä selvitetään auton värikoodi ja sen variaatio ja ne merkitään työmääräykseen. Tällä vältetään tilanteita, jolloin auto on kammiossa peiteltynä, kaikki muuten valmiina, mutta värikoodi puuttuu ja peittelyt joudutaan purkamaan värikoodin etsinnän vuoksi. 

   Hannu teetti meillä myös tehtävän, jossa meidän piti itse arvioida, kuinka paljon maksaa perustaa maalaamo esim 100 neliön hallitilaan. Hinta-arvioita piti siis muodostaa kammiolle (jossa on lämmönvaihtimet), maalinsekotuskoneelle, hiomatarvikkeille + muille materiaaleille, työkaluille, pölynpoistolle ja niin edes päin. Lähes kaikkien arviot jäivät pahasti alakanttiin, erityisesti omani. Itse jätin myös huomioimatta paineilmakompurat, henkilökohtaiset tilat ja valaistukset ja niinpäin pois. 
   Lopuksi kävimme yhdessä läpi, mitä tämmöinen maksaa. Halli oli siis 100 neliötä ja kuvittelimme hallin vuokrahalliksi ja hallin vuokra oli 8,5e/neliö. Samanmoinen kammio mitä meillä koulussa, n 30 neliön, keskivertokammio, joka olisi toimintavalmis, räjähdyssuojattu maksaisi palttiarallaa 100 000euroa. Kammioon lisäksi ostettava kuivain 5000e. Sekotuskone, jossa olisi vesi- ja akryylivärit, pohjavärit ja lakat n. 15 000e-17 000e. Sekotuskone on itsessään maalintoimittajan ja asiakas (me) maksamme vain värit. Hiontatarvikkeet (pari epäkeskoa, lossit, paperit, softit, karhunkielet..) ja työkalupakki myös n. 15 000e. Lisäksi tarvitaan pölynpoisto. Sähkökäyttöinen järjestelmä, elikkä imurit 1000e/yksikkö. Jos yli kolmen miehen maalaamo, tarvitaan ilmanvaihtojärjestelmä, joka olisi sitten n 40 000e. Paineilma, mäntykompura 5000e, ruuvikompura 15 000e. Henkilökohtaisiin suojaimiin menisi 200e-1200e, riippuen tietysti käytetäänkö kärpäslätkää vai raitisilmamaskia jne.. Valaistus olisi sitä 3000e:n luokkaa, henkilökohtaiset tilat 200e-300e.. + tähän lisäksi hallin vuokra parin kuukauden rakentamisajalta, vakuutukset, työeläkemaksut ym.. Kaikki yhteensä helposti 150 000e-200 000e. Osan tietysti voi saada käytettynä ja on kohteita, joissa voi säästää ja miettiä mistä ostaa ja niinpäin pois. Mutta tällä yritettiin saada meitä ymmärtämään, paljonko äijjillä on rahaa kiinni maalamoissa ja kuinka tärkeää on, että sitä duunia tehdään kun sitä duunia on. Ja millainen sijotus se itselle olisi, jos laittaisi maalaamon pystyyn. Itselle tämä oli osittain sellaista tietoa, mitä en ollut edes ajatellut. 

   Laskimme myös hävikkejä, paljonko maalaamoille maksaa, jos maalari tekee aina vaikka desin ylimääräistä lakkaa. Ja millasista summista puhutaan rahaa, kun sekotetaan sävy ensin muoviseen sekotuskuppiin ja siitä kaadetaan pikakannuun, kun pikakannussa ei ole sekotustaulukkoa, eikä käytetä niitä sekotustikkuja. Hannu myös havainnollisti niistä asioista, kun teippirullia pyörii lattioilla ja hiomapapereita otetaan kasa omalle työpisteelle ja puolet menee päivän päätteeksi roskiin, kun ne on pyörinyt pitkin lattioita.. 

  Omasta mielestäni näitä asioita oli hyvä käsitellä ja näitä on hyvä miettiä, jotta osaa kiinnittää huomiota siihen omaan toimintaan. Itse olin vain tyytyväinen tämän päivän teoria pläjäykseen ja siksi ajattelin jatkaa asioiden miettimistä kotona ja kirjottaa aiheesta myös tänne. 

-Kia kiittää ja kuittaa

Väyrysmersu ja ruostekorjaus

Hejssan!

Mm, jokunen viikko sitten keskiviikkona koululle tuli mersu, josta piti tehdä ruosteet ovien alareunoista, sisäpuolilta myös, lokarien kaarista, peräluukusta jne, missä sitä niitä paikkoja oli, samanpäivän aikana. Siitä seuraavalla viikolla se tuli taas maanantai-, tiistai- ja keskiviikkopäiviksi, jolloin jatkoimme sitä Jennan kanssa. Ruosteiden lisäksi mersusta tehtiin etupuskuri ja konepelti, sillä auto oli keulamällätty ja pohjat oli jotenkuten tehty ja hopeella paukulla vedetty. 
   Alotin hakemalla rodacin ja fiiberilaikan, suojasin reunoja suojateipillä, pistin samantien kolme teippiä päällekkäin, etten vaurioita ympärillä olevia alueita. Autoa tehtiin tuttuun tapaan, suojaamalla ja osia ei purettu. Puskurit oli omistaja liimannu sikaflexillä kiinni, niin ei toivookaan, että ne olisi lähteny irti. Ovien alareunoissa oli myös mustia tiivistelistoja, mitä ei otettu irti, vaikka mun mielestä olisi kannattanu, kun listojen alle jäi vielä ruostetta.. Autoa tehtiin alunperin vähän niin ja näin, vain sillain, että se näyttää päällepäin edes jokseenkin hyvältä.. Kun ruosteet olin siivonnut niin hyvin kun pystyin, päälle leviteltiin Maijun kanssa kemiallista metallia. Kemiallinen metalli oli siis pulveria, johon sekoitettiin kovettajaa 2:1. Elikkä mitallinen pulveria ja puoli mitallista kovettajaa. Metalli oli aika helposti levittyvää, ei valunut ja muutenkin ihan jees kamaa. Kuivuikin kaiken lisäksi suhteellisen nopeasti ja oli hyvin hiottavaa. Hioin kemiallisen metallin ja sitten paikat ruostesuojattiin. Ensin korroosionestosprayllä ja perään happopohjainen epoksifillerispray. Tai joku semmonen. Oikeestaan, en ihan tarkalleen tiiä millä nimellä kyseisiä aineita tulisi nimittää, mutta paan kuvat puteleista. 

Tässä siis nää sprayt

Mersun kanssa alkoi iltapäivän häämöttyessä tulla jo kiire. Karhensin vaurioiden ympäriltä hieman karhunkielellä, suojasin ja vedin päälle sprayt. Konepeltiä jotkut luokkalaiseni pesivät tinnerillä, jotta vanha paukkumaali saataisiin pois. Kun auto oli ruostesuojattu, ajoin sen pihalle. 

Tälläisiä ruostepaikkoja löytyi ympäri autoa

Tähän on levitelty jo kemillista metallia

Korroosionestospray vedetty

   Seuraavalla viikolla mersu tuli taas koululle maanatai-, tiistai-, ja keskiviikkopäiviksi. Jennan kanssa sitten jatkettiin sen tekemistä. Jenna kittasi ruostepaikkoja ja mä sitten aloin hioon etupuskuria ja konepeltiä. Etupuskurissa oli vanhojen kittipaikkojen halkeamia ja se oli muutenkin aivan mulju ja sille ei oikein tehty pohjia sen enempää. Hioin puskurin kokonaan P320 epäkeskolla, P400 softilla ja hankalimpia paikkoja karhunkielellä. Puskuria ei kittailtu tai muutenkaan oijottu. Konepelti oli myös aivan mulju ja sitä kittasin hieman pahimpia lommoja. Mutta siitäkään ei ollut tarkoitus tehdä priimaa.. Etulokarit matattiin kokonaan, samoin ovien alareunat listojen alapuolelta ja takalokareista osa, kun ei tiedetty ihan tarkalleen mihin tulee lakkarajaa jne..

   Kolmepäivää mersun kimpussa kului suhteellisen reippaasti. Tiistai lopeteltiin Jennan kanssa siihen pisteeseen, kun pohjat oli hiomaväriä vailla. Keskiviikkoaamuna Jenna ajoi mersun kammioon ja ryhdyttiin peittelemään. Muovi ylitte, konepellin alle suojaamaan konehuonetta, ovien väleihin suojateipit ja paperit, listat, umpiot jne peittoon. Peittelyyn meni monta tuntia.. Sitten sekoiteltiin Spies Heckerin hiomaväri, valkoinen sellainen ja käytiin ruiskuttamassa. Ruutattiin aika paksukerros, konepeltiin tuli pikku valuma Jennan kädenjälkenä ja itse valutin sitten hieman puskuriin. Pariinkin kohtaan, toinen onneksi jää kiven taakse piiloon niin sitä ei tarvi niin hyvin hioo pois! Vauriokohtiin ensin kierros ja lopuksi sitten vähän isommalle alueelle, taas kuitenkin lähinnä vaurioiden päälle. Välissä tietty ootettiin, että hiomaväri kuivui. 

   Tämän jälkeen ilmakuivattiin suunnilleen kymmenisen minuttia ja sitten uunitettiin n. 25min. Kysyin Hannulta saako hiomaväriä uunittaa vai ei, kun Spies Heckerin koulutuksien pohjalta oon ymmärtäny, että ei saa ja Hannu taas käski laittaa uunituksen päälle. Ja siis vastaus tähän kysymykseen oli, että jos hiomaväriä on ajettu monta kierrosta, suositellaan ilmakuivatusta, jotta kaikki liuottimet pääsee haihtuun rauhassa, eikä tuu sitä haihdutusreikää. Mutta tälläsissä tapauksissa, kun hiomaväriä on vain se pari kierrosta, niin voidaan uunittaa. Ja kun uunista auto ajettiin pihalle, ei siellä mitään erityistä haihdutusreikää näkynyt. Valitettavasti mulla ei oo nyt enempää kuvia. Purettiin peittelyt, ruuvattiin Jennan kanssa kilpi ja maski takas paikallee, ja ajettiin auto ulos.

   Siitä seuraavalla viikolla auto saapui taas koululle. Hiottiin hiomaväri, vauriokohdat P400 lossilla ja muuten P400 softilla. Takalokarit karhennettiin harmaalla karhunkielellä c-pilarin yläpäähän asti, jonne tuli häivytys. Puhallettiin pölyt hallin puolella pois ja ajettiin auto kammioon. Ja eikun peitteleen. Umpiot maalarin teipillä, ovien sisäpieliin maklarateippiä, nokkapellin sisäpielet teippiin, jne takaluukun väliin kans makkarateippiä (vaahtokumiteippiä siis) ja takalasin tiivisteen väliin nostoteippiä. Muovi ylitse, nokkepellin alta ja niinpäin pois. Kyljistä leikattiin ylimääräinen muovi pois ja listan alta teipillä kiinni. Peittelyyn hurahti taas pari tuntia vaikka kaksin tehtiin. Käsittämättömän kauan mun mielestä. 

Nokkapellissä ja puskurissa näkyy valkoinen hiomaväri

Nappasin kuvat, ennenkun takaluukku oli valmiiksi asti peitelty

Tämä hiomaväriraja jäi näkyviin ensimmäisen värikierroksen jälkeen

Tästä näkee myös keulan peittelyt

    Seuraavana päivänä rasvapestiin auto pariin kertaan, vaihdettiin ruiskutushaalarit, sekoitettiin väriä 8dl, eli kummankin ruiskuun 4dl. Standoxin blenderiä pelkästään yhteen ruiskuun. Tahmeliinattiin auto vesiliukosella tahmeliinalla. Hannu tuli jeesaan ja neuvoon ruiskutuksessa. Blenderiä vedettiin koko konepellin yli ja molempiin etuloksuihin. Blenderi esti myös pilveilyn, hopea väri on kuulemma herkkä pilveilylle. Heti kun blenderi oli vedetty, Hannu ruiskutti konepeltiä ja Jenna lähti toiselta puolen vetään loksua blenderiin. Pian näiden kahden toimesta konepelti ja etuloksut oli värissä. Itse ruiskutin etupuskurin väriin. Väri oli siis Standoxin metallihohtohopea, vesiohenteinen, kuten kaikki metallihohto- ja unisävyt. Jenna ruiskutti oikean kyljen blenderiin ja itse ruuttasin värin perässä. Ensin märkä ja harso päälle. Jenna jatkoi edelleen takalokariin ja minä perässä. Hannu näytti ruiskulla, kuinka takakulmat yms kannattaa vetää väriin. Kulmat kannattaa ruiskuttaa tasainen pinta kerrallaan, kulmia ei kannata yrittää vetää väriin kättä kiertämällä, koska silloin väriä ajautuu yhteen kohtaan liikaa. Siihen kohtaan tulee helposti valuma tai esim hopean värin yhteydessä tumma kohta. Sillä hopeat sävyt tummenee sitä mukaan, mitä enemmän väriä ajetaan. Jatkoimme takaluukun jälkeen vasemmalle kyljelle edelleen Jenna blenderin kanssa, minä värin kera perässä. Häivytyksen kanssa Hannu auttoi myös. Kun häivytys tehtiin takalokareihin, suunnattiin ruisku alaviistoon, jolloin värihäivytys tuli ikäänkuin itsestään. Kun auto oli värissä ryhdyimme Jennan kanssa puhaltamaan sitä kuivaksi. Takalokareissa näkyi edelleen hiomavärirajaa, joten ajoimme toisen kierroksen väriä, ilman blenderiä. 

   Annoimme auton kuivua, pidimme ruokatauon välillä ja sekoitimme lakan. Hannu ei tullut lakkaukseen avuksi. Aloitimme konepellistä, minä toiselta puolen niin pitkältä kun yletin ja Jenna aloitti toiselta puolelta vähän minun jälkeen. Jatkoimme konepellistä etulokareihin ja etupuskuriin. Sitten kyljet ja takalokarit ja takaluukku. Ensimmäisellä lakkakierroksella jätimme lakan kanssa tylyn lakkarajan takalokareihin. Ensimmäisellä kierroksella tuli muutamia valumia. Kumpikin meistä valutti etulokarit, minä lisäksi konepellin etureunaa ja Jenna takaluukun. Annoimme lakan välihaihtua n. 20min ja vedimme toisen kierroksen perään samalla tavalla, paitsi takalokareiden lakkahäivytyksen jatkoimme c-pilariin. C-pilarin lakkahäivytyksen päälle vedimme Lechlerin Spot Blenderiä Spraynä päälle. Se siloitti lakkahäivytyksen. Välihaihdutuksen jälkeen uunitimme. 

   Uunituksen lähentyessä loppuaan, kävimme irroittelemassa reunateippejä. Tällekin oli syynsä. Lakkana käytimme Spies Heckerin timanttilakkaa, jollekka ominaisaa on kova ja kirkas pinta. Jos olisimme odottaneet lakan täyttä kuivumista, ennen kuin irrotimme reunateippejä, lakka olisi voinut lähteä halkeilemaan teipin mukana. Koska olimme Jennan kanssa reippaita irrottelimme kaikki peittelyt. Uunituksen päätyttyä kiinnitimme irrottelemamme  osat, kuten maskin ja rekisterikilvet jne. Ja auto ajettiin pihalle. Se oli valmis. Paitsi siinä oli valumia edelleen. Kello oli jo neljä, joten emme korjanneet valumia. Auto tulee vielä kerran koululle. Maalaamme ovien sisäpielet ja hiomme lakkavalumat. Hannu kyllä puhui, että oikeasti valuman työstämiseen olisi vuorokausi aikaa, mutta kaikkeen on konstit. Nytkin menee n. viikko ennenkun valumia päästään työstämään. 

   Mersu oli taas tontilla! Valumat hierastiin tutilla ja kiillotettiin. Samoin c-pilarin lakkahäivytykset kiillotettiin. Ovien sisäpieliin vedettiin vannehopee ja lakka päälle sprayillä. Sitte auto pihalle ja työmaa oli redi. 

Tässä nokkapelti valmiina

Kuva on sen verran huonolaatuinen, että valumaani ei näy

Tästä sitten kuva vielä lakkarajasta myllytyksen jälkeen

Elikkäs, pahoittelen vielä huonoja kuvia, kamerassani on kaikenmaailman moskaa ja onnekseni ostinkin uuden puhelimen, niin ei tuu enää tollasia mustia läiskiä häiritsemään kuvia. Olisi pitänyt kyllä kuvata autoa myös takaa valmiina.. 

-Kia kiittää ja kuittaa