Spies Hecker -koulutus

Hejååå! 

   Meille tuli kouluun uusi maalilinja Spies Hecker ja sen myötä pari kouluttajaa kertoon omista tuotteistaan ja miten niitä käytetään ja niimpäimpois. Aamulla hiottiin meidän harjotuslokareista lakkapinnat pois p800 softilla, koska ideana oli tehä häivytysharjotukset niihin. Huomasin hioessani yhen valumakohdan omasta lokaristani.

Kippaskappas

 Kysyin Hannulta mitä valumalle tehään ja Hannu totes, että annetaan sen olla, koska harjotustyössä sillä ei oo nyt väliä ja tarkotuksena on oppia ruiskun käyttö eri tilanteissa.

Tässä mä ja Jenna aamutuimaan!

   Muuta en kerennykkään oikeen tekeen, kun Heckerin pojat jo kanto uusia sekotuskoneita ja maaleja halliin. 

Jenna ja Spies Heckerin sekotuskone! 

   Koulutus alkoi teorialla, eli istuttiin luokassa ja käytiin läpi, miten Heckerin sekoitusohjelmaa CRPlussaa käytetään. Ohjelma oli melkein samanlainen kuin Standoxin sekoitusohjelma, ja oli helppo siis omaksua miten sitä käytetään. Hyvin pitkälti samat vaiheet, ensin katsotaan värilätkästä värikoodi ja naputellaan se koneelle, tietyt koodit tiettyihin kohtiin, saadaan sävy, ja sieltä mennään katsomaan sävyn kaava ja määritellään määrä paljonko väriä halutaan tehä ja kaava laskee paljonko mitäkin väriä laitetaan. Vaa'alla sekotellaan. Mitään kikkailujuttuja meille ei opetettu, riittää tässä vaiheessa kun omaksuu perusteet. Mä sekotin sit samana päivänä Heckerin koneella häivytyssävyn lokariin. Tällä kertaa sekotus onnistu täydellisesti, eikä mitään lorahtanu liikaa niinku viimeks. 

Ohh 

   Väri omaan sekotuskannuun ja välineet päälle ja kammioon ruiskuttaan häivytystä. Enää ei ruiskuttaminen niin jännitä, kun ekalla kerralla, mikä on mun mielestä kauheen hyvä. Meiän piti valita sellanen sävy, joka erottuu pintaväristä, jotta nähään miten oma häivytys onnistuu. Mä en saanu oikeen kommenttia miten mun häivytys meni, omasta mielestä ekaks kerraks ihan ok. 

Tässä vielä ilman lakkaa

 Lakkaus jäi taas kantin reunasta liian kuivaks, muuten ihan ok. Ja en muistanu ottaa kuvaa.

  Seuraavana päivänä kyseltiin Sami Laaksoselta (meidän Heckerin kouluttaja) vähän enemmän Heckerin tuotteista, miten ne on parempia ja minkä takia Sami on just Heckerin valinnu jaja näikseen. Vastaukseks saatiin, että Heckerin ja Standoxin värit on samasta tuutista, eri merkeissä, paitsi Heckerin tuotteissa on lisäaine, josta ne erottaa. Jopa hajusta voi oppia tunteen Heckerin värit. Sami on isänsä yrityksen kautta tottunu käyttään Heckeriä, ja siksi käyttää ja suosittelee sitä. Spies Hecker on myös lähes ainoo maalilinja, joka panostaa opiskelijoiden tuotekoulutuksiin ja antaa täyden tuen asiakkailleen. Ja mä oon ainaki henkilökohtasesti tykänny hirveesti tästä koulutuksesta, kun näkee muiden maalareiden ruiskutustyylejä. Sami näytti meille myös, kuinka hänen mielestään lakataan hyvin ja kuinka lakataan huonosti. Huonosti Sami lakkas sillain, että ruisku heilu joka suuntaan, välillä laitto liikaa yms, näytti just siltä kuinka mä voisin lakata tässä vaiheessa xD 

   Keskusteltiin Samin kanssa myös Heckerin värien "huonoista puolista" ja mitä yleisimpiä virheitä maalarit tekee käyttäessään Heckerin värejä. Lisäks puhuttiin maalareiden palkoista ja vähän kaikesta! Kauheen kivaa! Sitten Sami oli meiän oppilaiden kaa syömässäkin ja kyseltiin sielläkin miksi se halus maalariks ja näimpoispäi :) 

   Meillä oli kammiossa Jounin pari puskuria, mitkä piti vetää väriin. Hannu nakitti mut maalaan toisen puskurin. Olin ihan resseissä, koska kyseessä ei ollut enää harjotustyö.. Sami tuli mun mukaan kammioon ja neuvo, kun kyselin apuja. Maalaus meni mun mielestä hyvin, ei valumia, eikä kuivia kohtia! Sami sano myös, että mun ruiskutusetäisyys, -kulma ja -nopeus on hyvät ja että oon oppinu hyvin perusperiaatteita:) Oli kiva saada palautetta, joka oli myös positiivista! 

Reunat ensin

Kuva puskurista!

Ja toinen kans!

   Olikos se nyt sit Maiju, joka veti tähän puskuriin sitten lakan. Mä ja Jenna maalailtiin Hannun pöydän jalkoja Heckerin tuotteilla mustaks ja päälle laitettiin timanttilakka, joka valu tosi herkästi. En ottanu kuvia ollenkaan. Mutta, ainakin kun rasvapestiin niitä jalkoja, niin jonnekki jäi karvoja niistä nukkaamattomista papereista... Ja sitten kaikki osat vaan heilu kun niitä ruiskutti. Muistaakseni se musta väri oli hiomaväri, mutta en nyt sano varmaks. Ainakaa se ei ollu mikään semmonen tavallinen pintaväri.. Ja maalattiin ensin harso ja sit märkä. Joistain kohdista ei peittäny väri kerralla, niin Jenna kävi paikkaamassa sillä välin kun mä sekotin timanttilakan. Hannu tuli näyttään lakan kanssa, miten nopee tarvis olla. Me sit yritettii vaa parhaamme:D Työn tuloksesta sen verran, että en niitä ehtiny oikeen kattoo kun kannettiin ne Hannun autoo. Ja ainii, unohdettiin kääntää kammio uunitusasentoon, minkä myötä koko päivän työt hidastu tunnilla xd 

   Muttamutta, Heckerin koulutus jatkuu vielä ensi viikolla! Mulla on ollu ainakin kivaa, kiitos ja heippahei:) 

Harjoituslokarin jatkoa

Hejssan alla! 

  Viimeksi vähän hölisin, että jatkaisisin mun lokaria sillain, että valumat hioisin pois ja tämän jälkeen uusi hiomaväri. Jatkoin hommaani hiomalla valumia lossilla ja p400 paperi. Muuten hiominen onnistui tällä, mm omat valumat lähti aika näppärästi, mutta Hannun tekemä supervaluma ei oikein hävinny.. Ympäriltä kyllä lähti hiomavärit, mutta valuma vaan oli ja pysy.. Hannun ohjeiden mukaan vaihdoin p180 paperin ja hioin sillä ainoastaan valuman kohdalta. Siitähän se sitten alkoi häviämään. Vaihdoin p240 paperiin ja hioin lisää. Löysin myös yhen lommon vielä ja kittasin sen. Hioin edelleen p320, p400 ja p500. 

Spray-hiomaväri laitettu

  Lykkäsin hiomavärin vauriokohtiin spray-hiomavärillä, neljä kertaa harso ettei valu. Puteli oli aika vähissä, niin se räki klimppejä mun lokariin. (Kuva) Kun hiomaväri oli kuiva, hioin ensin p400 softilla ja sitten kävin läpi vielä p800 softilla. En tienny olisko p400 soft riittäny, nii otin p800 varmuuden vuoks.. 

Tässä tää nyt sit oli

   Tässä välissä sekoitettiin sävyjä, ja mä olin aluks ihan hyvä, kaikki meni ihan ok ja hyvin ja niinku pitääkin :3

Olin tarkkana!

Mutta!! Sitten, meidän piti sekottaa n. 3dl sitä sävyä, Standoxin vesiohenteisilla sävyillä ja mun sävyn kaava vaati ihan pikkusen, n. 1,5g mustaa sävyä ja plumpsis, sieltä putelista vaan lurahti n. 5g sitä mustaa liikaa.. Katoin recalculaten kautta paljonko mun tarvis sekotella lisää muita värejä, että saisin sen mun sävyn.. Ja mun olis tarvinnu sekottaa yli seitsemän desiä väriä, että olisin saanu sen sävyn mitä hain.. Onneks tää oli harjotustyöhommeli, nii jätin vaan sen sävyn tummemmaks. Annoin olla.. Mut jos tää olisi ollu asiakastyö, satasen väristä olisi äkkiä tullu useemman satasen väri, minkä myötä urakkapalkka pienenee ja koko työryhmän palkka olisi kutistunu. Eli tälläsiäkään virheitä ei saa sattua työelämässä!! Hyvä mokailla täälä koulussa vielä näin ekaluokalla :)) 

Tässä mun sävy!

    Odotettiin ruiskutusten kanssa sen verran, että kauppias toimitti meille meidän maaliruiskut niin päästiin maalaa omilla ruiskuilla. Mä tosin ostin Emililtä sen pari kertaa käytetyn ruiskun, samammoinen kun näiden uudet ruiskut, ihan yhtä hyvä. Mun mielestä tietysti myös parempi! 

Tässä mun ruisku :):):)):))

   Kun ruiskut oli kaikilla kourissa, maalarit istu penkkiin ja Hannu näytti kuinka ruisku puretaan ja kasataan oikeeoppisesti, mitkä osat kuluu ja minkä kanssa tarvii olla varovainen. Esim kaikki neulat ja värisuuttimet on yhteen hiottu, eli jos toinen hajoaa, tarvii ostaa molemmat uudestaan, koska ne ei käy ristiin. Lisäksi kaikki kierteet on hiottu kartion mallii niin nekin kuluu, jos niitä kiristelee liikaa yms. Ruiskun puhdistaminen käytiin läpi kans, riippuen onko vesi- vai liuotinohenteinen väri, ruisku pestään. Tai siis on eri puhdistusmetodit. Mm vesiohenteisetvärit huuhdellaan ensin lavuaarissa vedellä ja sitten ruiskunpesukoneella ensin vesiohenteisille tarkotettu pesu ja sit perään liuotinpesu. Ja jos on liuotinpohjanen väri ollu ruiskussa, niin huuhdellaan ensin tinnerissä käsin ja sit ruiskunpesukoneella liuotinpesu. Jos liuotinohenteisen värin menee huuhtoon lavuaarissa, väri sakkaroituu ruiskuun ja saattaa tukkia koko ruiskun.. Elikkä näissäkin asioissa tarkkana. 

   Sitten päästiin taas ruiskuttaan. Lokarit rasvapestiin, tahmeliinattiin vesiohenteisille väreille tarkotetulla tahmeliinalla, samalla puhaltaen. Puhalsin haalarit ja lähin ruiskuttaan pintaväriä lokarin pinnalle. Jotkut luokkalaiset ruiskutti pohjamaalitki. Mä kysyin Hannulta, nii mun ei tarvinnu laittaa pohjamaalia, mut sit jäin miettii et ei kai siitä haittaakaa olis ollu vaikka sen olis ruiskuttanu kans.. Entiiä.

Ja lähtee

 Ainakin kun kävin kyttään mun lokaria kuivana, näin jokaikisen hiomanaarmun ja se ärsytti mua aivan suunnattomasti. Ja jäin vielä miettii, et johtuks se just siit kun en laittanu pohjamaalia..?

Tässä vielä ilman lakkaa

Sekotettiin Standoxin lakka, suhdelukuja en muista enää, mutta purkissa olevilla ohjeilla mentiin. 

Standoxin lakka, kovettaja ja ohentaja

Ja lakka pintaan! 

  Elikkäs näin jatku meiän hommat koululla.

-Kia kiittää ja kuittaa!